LUXORY

tähän kärkeen kuvia ekalta viikolta! Eka kuva on melko heikko esitys vanhasta kaupungista, mutta sieltä kuitenki. Keskimmäinen: minä ja lapset, taustalla Geneven tunnetuin turistikohde, nimensä blogillekki antanu, Jet de`Eau -suihkulähe. Viimonen kuva on tiistai-iltana bongatusta sateenkaaresta ja samalla esittelyssä näkymä mun huoneen ikkunasta.

toinen upea hellepäivä. onneks sitä ei tarvinu viettää keskustan paahteessa, vaan se suju mukavasti uima-altaalla lekotellen!

aamulla nukuttiin eilisiltasen 24 maratonin jälkeen vähä pitempään ja päästiin liikenteeseen vasta 11 maissa. Cèsar, minä ja lapset (+Debbien kaveri, Gabi) suunnistettiin Nyoniin "to the pool", eli uima-altaalle. Laitan tähän tulevina päivinä, mikäli osaan, pari kuvaa sieltä ja muutenki nii näätte missä paratiisissa mää saan kesääni viettää. Ainut miinus tässä paratiisissa oli se, että kaikki muutki halus viettää ihanaa hellepäivää sielä. No, vähä kärsivällisyyttä ja hermoja nii jo oli mukavaa! Otettiin aurinkoa, pulahettiin uima-altaaseen, pikniköitiin, käytiin hengailemassa järvessä, jonka vesi tuntu jäätävältä +35 asteen säätilassa ;)

oltiin altaalla 11-17 ja sen jälkeen käytiin katsastamassa muutaman kilometrin päässä olevat festarit, jotka oli tänään avoinna lapsille. Sielä ei ollu oikeen mitään kiinnostavaa ja muistin taas miks mua ei sais Suomessa festareille millään: likasta, roskasta, likasta rumaa, ahasta, likasta... ja oon sen verran mukavuudenhalunen, että jos teltassa nukuttaan nii nukutaan sitte rauhallisessa metässä eikä keskellä päissäänolevia ihmisiä ja rokkikonsertteja. Provinssirokki taiski olla just tänä vkl:na Suomessa, että tsemppiä vaan kaikille sielä ollelleille.
Tultiin kotiin, katottiin American talentin nauhotuksia, Michael Jacksonin musiikkivideoita (Ralphin toiveesta!) ja 4 jaksoa 24:sta. Syötiin päivällistä ja Co:n leipomaa marjapiirakkaa. Lupasin hankkia joitaki reseptejä Suomesta ja leipoa jotain joskus tässä.

Huomena on maanantai, eka viikko täälä takana. Tänään ku ajettiin takas sielä altaalta olin pitkään hiljaa ja Cèsar sano, että tulkitsee mun hiljasuuden siten, että oon alakulonen. Eka kielisin että en oo, vaan väsyny. Sitte piti alkaa nieleskeleen ja sanoin, että no on mulla kyllä aika kova ikävä kotiin. Paikkasin heti, että kyllä se menee ohi. Menee kait tämä, toivottavasti nopeesti. Ihan yllätyin ku meni niin pakka sekasin ku sanoin ääneen, että on ikävä! Onhan mulla, aika kovastikki välistä. Kai se kuuluu kuvioon ja äiti aina sano ku olin pieni, että se vaan kertoo siitä että rakastaa. Siitähän se kertoo, juurikin siitä. Tämän blogin kirjottelu on varsin ikävöivää hommaa ja valojen sammuttaminen tämän päivittämisen jälkeen tuntuu aika kolkolta.

Teillä on kuulemma hulluna hyttysiä sielä eikä varmastikkaan niin upeita rusketusrajoja ku mulla, joten turha ikävöidä! Tuskin ootte yhtä palaneitakaan...
Huomena aattelin vaan hengailla. Jos Cèsar lähtee Lausanneen, niinku luulen, nii taijan jäähä tänne. Lukea vähä englantia eteenpäin, laitella kuvia, lenkkeillä ja ottaa aurinkoa parvekkeella. Kuulostaa ihan hyvältä, eikö?

Hyvää yötä siis kaikki rakkaat, sanomattaki selvää että teitä on ikävä.
-emmi