1, 2, 3, 4, 5.. 13 rakkoa

Että voi nuorinainen olla tyhmä ja turhamainen! Oli tietenki pakko saaha kopinakengät aamulla jalkaan, ku lähin Lausanneen. Co oli kyllä sanonu, että Lausanne on yhtä mäkeä ja kukkulaa, vuorta ja ylämäkeä... Niihän se oli ja ilman minkäänlaisia sukkia rakkojen saldo on 13! Kipeitä ovat ja turvoksissa. Ei siis nuita kenkiä enää kaupunkireissuille! Menin ja tulin junalla, yksin (oon niin ylpee ku osasin ja uskalsin enkä ees mokailu) ja ku pääsin viimein takas Glandiin ja piti kävellä asemalta kotiin tempasin kengät kainaloon ja kävelin avojaloin lopun matkaa. Ajatus oli muuten fiksu, mutta +35 asteen helteellä musta asfaltti on kuumaa (jonka todellisuudessa tajusin vasta kotona, ku sattu vielä kylmällä kivilattiallaki): lisää rakkoja.

Lausanne on siis nähty! Se ei kyllä mua juuri sykähdyttäny. Keskusta oli todellaki suorastaan vuoristoinen ja kaiken löytäminen oli vaikeeta. No mäkkäri löyty nopeemmin ku Genevessä, itteasiassa bongasin ekan puolen tunnin aikana kaks. Muuten sitte en juuri mitään löytänykkään, yhen kaupan jossa oli yks ihana laukku jota katoin jo Nyonissa ja apteekin, josta ostin rakkolaastareita. Olin jo kassajonossa ku hoksasin, ettei siinä kaupassa käy visa electron ja luovuin ostoaikeista. Joku toinen päivä... Kaupan nimi oli La Halle! ja niitä on täälä lähes joka kaupungissa, paitsi tietenki Glandissa. Kyllä mää sen laukun vielä saan.
Lausannessa juna-asema on keskellä kaupunkia ja keskusta sitte toisella puolella, juna-aseman ja Geneve järven välissä on kerrostaloja. Lähin käveleen keskustasta (siis toiselta puolelta koko Lausannea) järven rantaan. Ei se kestäny ku reilu ½ tuntia, mutta oli hikistä. Istuin rannassa ja luin, kuvasin juotsenia, ostin jäätelöä ja semmosta kivaa.

14 jälkeen lähin juna-asemalle ja tulin kotiin. Kävely rannasta asemalle oli ku joku selviytyjät, niin kipeetä kävi! Kotona söin, hain Ralphin koulubussilta, laitoin välipalaa, pakkasin kamat ja lähettiin Ralphin kans uimakouluun. Se uima"halli", jossa oli yks allas, on tuola vuorilla ja matkalla oli aivan upeat maisemat. Harmi etten ottanu kameraa mukaan! Ens viikolla Ralphilla on viimene kerta sitä ja jos lähen sillonki mukaan, nii sitte kyllä pitää kuvata se reissu. Meillä oli Ralphin kans tosi kivaa ku pulikoitiin sielä, kivaa olla lapsi!

Pidin Debbielle pianotunnin, juttelin Co:n kans ja laitettiin yhessä ruokaa, syötiin ja äskön Deb näytti mulle nettisivun jossa voi kattoa ilmaseks melkeen minkä tahansa leffan! Jipii! Aijon kattoa tänään Ps. I love you:n. Oon toki nähny sen mooonta kertaa, mutta se on aina niin ihana.

Yritettiin muuten aamulla soitella isin kans ja sehän ei millään meinannu ottaa onkeensa! Pyysin Cèsarilta heijän kotinumeron ja lähetin sen isille, isi koitti soittaa muttei onnistunu. Ku Co tuli kotiin, selvis syyki miksei... Isi, sää oot puhunu Constanzen kans puhelimessa! Cèsar anto mulle vahingossa Co:n työnumeron ja sinne isi sitte soitteli. Aika hassua.
On muuten aika karua lyyä kavereille luuri korvaan ku koittavat soitella. En voi tietenkään vastata, ku kaikki kalliit maksu lämähtäis mun puhelinlaskuun. Sain tänään kirjeen kotoa, jossa oli se kaivattu kameranjohto ja terveisiä. Kiitos siitä, oli ihanaa saaha kirje ja vieläpä kotoa. Oli myös huippua kuulla iskän ääni puhelimessa, vaikkaki vaan about 5 minuuttia. Olipa seki jotain. Cèsar istu vieressä ja vaan nauro, ku sen mielestä suomi kuulostaa niin hassulta.

Cèsar anto mulle myös tänään elämänohjeen. Oltiin syöty ja siivottu keittiö, Cèsar oli ihan puhki. Hän otti tuopin, istahti jakkaralle, nojas keittiökaappiin ja sano: "Before you marry: think twice. Before you have children: think four!"

Debin kokeet on ohi ja huomena on perjantai, jipii. Viikonloppuna täälä ympäri Geneven ja Lausannen väliä on isot musiikkifestarit ja joka kaupungissa on jotaki. Aijotaan mennä joihinki konserteihin, valinta vaan on vaikee ku niitä on niin sata. Cèsar aiko menna lauantai-iltana/yönä johonki isoon konserttiin ja sano, että voin lähtä mukaan jos haluan. En tiiä vielä, nämä esiintyjät täälä ei oo ykskään semmonen jonka mää tietäisin. Aamulla Cèsar pyysi mua kertomaan toiveita, mitä haluaisin tehä. Enhän mää osaa sanoa oikeen mitään, ku en tiiä mitä täälä voi tehä! Yhen toiveen kuitenki esitin: haluan vuorille. Luulempa, että se vieläpä toteutuu tässä.

That`s all today. Huomena parantelen rakkoja, luulisin. Näitä on joka puolella: jalkapohjissa, varpaissa, kantapäissä, sisäsyrjässä...!
Hyvää yötä ja kaikille mahtavaa juhannusta! Oon vähä katkera, ku täälä ei tiiä mitään koko juhannuksesta... No, ens kesänä sitte taas.
-emmi