@ Geneva

Heippa rakkaat,

täälä mää nyt oon! näppäimistö on ihan erilainen ko meillä suomalaisissa koneissa. En saanu vielä omaa konetta käyttöön, ku näitten langaton nettiyhteys vaatii salasanan ja Constanze ei tienny sitä. Toivottavasti se selviää ja pääsisin pian omalle koneelle, tämä näppäimistö on kamala!

Huh, mistä sitä alottais. Fiilis on huippu. Kaikki on menny tähän asti NIIN hyvin, ei mitään ongelmaa! Aamulla lähin Oulusta ja olihan se vähän haikeeta, mutta nyt päti sanonta "poissa silmistä -poissa mielestä" siinä mielessä, että heti ku Jaana ja Aksu oli painunu ovista ulos mut valtas kunnon reissukuume ja pyyhkäsin kyyneleet veks. Ei se auttanu ku suunnata lähtöselvitykseen. Helsingissä meinasin sitte alkutekijöiks tappaa itteni liukuportaissa, mutta ei siitä sen enempää. Onneks oli urhea nuorukainen pelastamassa! Helsingissä meni aika hengailessa ja tuliaisa tänne shoppailessa. Olin ostanu jo etukäteen kaikille muumi-mukit: Cèsarille muumipappa, Constanzelle muumimamma, Debbie sai niiskuneidin ja Ralph muumipeikon. Olivat oikeen otettuja! Ostin Helsinki-Vantaalta myös muumikeksejä, salmiakkia (Constanze sano että Ralph tykkää siitä ihan älynä!) ja silmään sattu The Canine Kalevala - Koirien Kalevala! Pitihän mun se ostaa, ku me tehtiin siitä se ooppera talvella ja lähetin niitä kuvia tänne.

Mua alko jännittää Geneven koneessa ihan kamalasti! Mitä jos mää en tajua mitään mitä ne mulle puhuu?? No, Geneven lentokentällä oli aivan järkyttävän pitkiä käytäviä! Ja joka käytävän päässä ootin näkeväni Debbien ja Ralphin, mutta aina vaan tuli uus käytävä. Viimein sitte tultiin sinne tuloaulaan ja tunsin Debbien ja Constanzen heti. Cèsar oli jääny autoon, ku Ralph nukku just päiväunia. Siinä sitä sitte vaiheltiin poskisuudelmia kaikkien kans ja kateltiin toisiamme. Tällä porukalla tätä kesää pitäs viettää! Tämä Gland, jossa Schulz-Callet asuu on noin 30 km päässä Genevestä. Tuossa välillä ehti jo olla yks kaupunki, Nyon. Ja sitte on tämä Gland. Deppie käy sielä Nyossa pianotunneilla. Maisemat, ah! Nyosta löyty jo satama ihanine purjeveneineen, joista pitää käyä ottaan äitille kuvia. Täälä on niin kaunista ja istutuksiin sun muihin on panostettu aivan valtavasti. Debbie varotti mua autossa heti kättelyssä, että Constanze haluaa kuvata joka ainoan kukan. Sanoin, että meijän äiti on vähän saman henkinen ;)

Kaikki on siis sujunu hyvin. Olin aluks niin hermona, että osa Constanzen selityksistä meni vähä ohi, mutta nyökyttelin vaan ja olin niinkö tajuaisin. Tuntuu että jo nyt, muutaman tunnin jälkeen, englanti on paljo sujuvampaa ja ymmärrän mità Co selittää. Tämä on kyllä sekoa: kieli vaihtuu jatkuvasti. Mun on kamalan vaikee tietää mitä Co puhuu mulle ja mitä lapsille ja aina menee hetki tajutessa että mitä kieltä puhutaan: saksaa, ranskaa, englantia vai espanjaa. Debbie sano, että se on kamalan onnellinen ku mää tulin ja se saa puhua kotona englantia ku muuten Co pakottaa käyttämään saksaa.
Mun huone on ihana! Mulla on oma parisänky ja ihan kunnon vaatekaapit ja ihanan iso ikkuna mun huoneessa ja kaikkea semmosta.
Ralphin kans ehittiin piirtää Madagaskar hahmoja. Vitsi tuo pikkumies on huippu, aivan loistava. Tulee siitä NIIN naapurin pikku-Arttu mieleen.
Debbie ei meinannu millään lähtä nukkumaan, ku alettiin kattoon pianonuotteja. Se oli ihan äimänä ku soitin River flows in youn ja vähä ABBAn Thank you for the music, vaikka mokailinki koko ajan. Piti mua kamalan taitavana. Meille tulee varmasti huippua musisointia.

Co sano, että mun ei tartte nousta aamulla ku ne lähtee töihin. Tai siis Co ja lapset. Cèsar ei kai lähe mihinkään. Hän muuten puhuu aika huono englantia, tai mää en ihan ymmärrä kaikkea. Aattelin vaan reenata vähä pianoa huomena ja ehkä vois käyä steppaileen ja kattomaan josko löytys joku hyvä lenkkeilyreitti. Jännää!

Hyvää yötä Suomi, Geneve kuittaa tältä iltaa ü ikävähän teitä on jo, kaikkia!
-emmi

ps: iida, tusen tack kirjasta!