Korttipeli ranskaks ja luonnotieteitä enkuks.

tänään on ollu varsin kielekäs päivä. heh, loisto termi. Tehokaski oon ollu!

Aamulla yllätyksekseni Cèsar ei ollu jalkeilla ko heräsin 9 maissa. Söin pikapikaa ja lähin lenkille. Ku tulin tunnin päästä takas, täälä oli edelleen hiljasta. Kävin suihkussa, katoin Mamma Mia -elokuvan, eikä vielä 11 jälkeenkään Cèsaria näkyny. Aloin jo vähä ihmetteleen ja hoksasin, etten ees tiiä mikä täälä on hätänumero jos oiski vaikka sattunu jotain. En tiiä miks, mutta oon kova aina aatteleen kaikken pahinta... No, onneks 12 maissa alko kuuluun kolinaa ja Cèsar tuli nauraen selittään, että oli aamulla vieny lapset koulubussiin, Co:n juna-asemalle ja tullu kotiin ja aikonu ottaa vaan pikkuset nokoset. Nokoset venähtiki viiteen tuntiin. No mitäpäs siitä, sain rauhallisen aamun. Tästä johtuen ei siis lähetty Lausanneen.

Treenasin pianoa. Myrskyluoto alkaa olla jo jonkunmoisessa hallinnassa, sujuvuutta vielä vaatii. Otinki ohjelmistoon tänään Valse Lenten. Oon katellu sitä jo joskus aikasemmin ja se oliki sitte helpompi saaha pelittään ku oli jo jotain pohjaa. En oo kuitenkaan päässy ekaa osioa pitemmälle, vielä. Ihanaa ku on päivät aikaa treenata, eihän sitä kotona jaksa koskaan paneutua näin reippaasti.

Lopun iltapäivää opiskelin sitte ajokorttijuttuja, kunnes Cèsar tuli pyytämään että tulisin heijän kans olohuoneeseen. Koitan olla niin aktiivinen ja reipas ku mahollista, mutta välistä tuntuu ettei Cèsar ja Constanze ollenkaan hoksaa aatella kuin vaikeeta on tarttua toimeen uuessa, vieraassa talossa... Kestää hetki asettua taloks ja päästä semmosesta turhasta kohteliasuudesta ja ujoudesta, jos tiiätte mitä meinaan. Jopa ruuan laittaminen tuntuu vaikeelta, ku raaka-aineet on niin erit ku mihin on tottunu! Papuja, iha vieraita hedelmiä ja kasviksia, soijaa... Enhän mää ees oikeen osaa käytä niitä. Alku aina hankalaa, työssä ku työssä. Muuten meillä ei oo mitään ongelmaa... Paitsi ehkä tämä tietokoneen käyttö voijaan laskea jossaki määrin konfliktiksi! Huomaan, että tässä perheessä tietokonetta käytetään tosi vähä. Mää käytän konetta kotona oikeestaan aika paljo, useemman tunnin päivässä. Ku ei voi soitella, ainut väylä pitää yhteyttä kavereihin ja kotia on tämä tietokone ja ikävissäni tietenki sitte istuisin tämän ääressä mielelläni... En tiiä tekeekö Constanze sen tahallaan, mutta sain tänään vähä vinkkia siitä että käytän konetta liikaa. Koitin selittää, että mulla on ikävä kotiin ja juttelen kavereitten ja porukoitten kans tätä kautta. Ehkä ne ymmärsi, ehkä ei.

Lisää esimerkkejä siitä, miten César ja Co panostavat lapsiin: tänään ku hain Ralphin ja Debin koulubussilta pihalla meitä vastaan tuli joku tyttö, jota luulin ensin naapuriks, mutta ku hän tuli meijän mukana sisälle Debin kaveriks. Myöhemmin selviks, että se onki tyttö joka käy kerran viikossa yhen illan puhumassa Ralphin kans ranskaa, ettei Ralphin kielitaito ruostuis. No, ne höpötteli ranskaa ja me Debin kans opiskeltiin luonnontieteitä: sydämen osia, sähköoppia, alkuaineita... englanniks, luonnollisesti. Oli aika mielenkiintosta. Pelattiin myös semmosta Ralphin ite keksimää korttipeliä Belindan kans. Belinda on siis se Ralphin ranskantreenaaja tyttönen. Belinda ei puhu englantia, enkä mää ranskaa, joten Ralph puhu kumpaaki kieltä ja me vaan katottiin toisiamme ja naurettiin ja koitettiin saaha jotain tolkkua toisistamme. Se oli mielenkiintosta, kans.
Käytiin myös läheisellä nurmikentällä juoksemassa kilpaa, tekemässä kärrynpyöriä ja seisomassa käsillä.

Kello on jo kohta yks! Aika meni niin nopeesti, ku opiskeltiin vielä Debbien kans tuossa. Huomena mulla on täälä koko iltapäivä yksinäistä, ku Cèsar lähtee Lausanneen. En voi lähtä mukaan, koska mun pitää mennä viemään Ralph uimakouluun viieks. Pääsen kyllä uimaan itekki, se on kivaa se. Aattelin testata, kuin pitkän matkan jaksan uija yhteenmenoon. Debillä on huomena viimene koe ja se on helpottavaa, koska tästä eteenpäin voijaan soittaa enemmän pianoa, tehä iltasin muutaki ku espanjan sanoja, sydämen osia tai matikanlaskuja. Meillä kyllä meinaa mennä nytki aika johonki muuhun ku opiskeluun... Debbie on ihana tyttö ja meillä on kivaa yhessä! Vähä girl`s staffs ;)

Hyvää yötä, huomiseen! En malta oottaa huomista ku Jaana on kotiutunu Unkarista tänäyönä ja Iida tulee huomena riparilta. Saan tytöt langanpäähän mesen kautta ja saahaan kertoilla kuulumiset. Kiitos tietokoneista!
-emmi