What a day!

Okei, lupasin kertoa äitille ku alan ajatella englanniks. Okei äiti, ajattelen jo nyt englanniks! Ihan niin hurjaa, mutta näin nopeesti se kääntyy.

Tänään. voi ei, niin ihana päivä! Eilen illalla Constanze vihjaili jotan siihen suuntaan, että voisin tehä enemmän kotitöitä. No sehän tuntu musta aivan kamalalta, että se vihjaili niin koska mikäpä on sen hirveämpää ku saaha kritiikkiä. Eilen oli silti vasta mun eka päivä täällä! Aika vaikeeta alkaa tekeen mitään täysin vieraassa huushollissa. No, tänään päätin ottaa sitte vähä eri vaihteen päälle. Oon opetellu hirveesti näitten päivien aikana avoimuutta ja spontaania kommunikointia. Kysyn ku tulee kysymys, en mieti montaa minuuttia että onkohan tämä tyhmä kysymys vai ei. Meinasin jopa herätä 7 maissa auttamaan Ralphin ja Debbien kouluun saamisesssa, mutta ku kello soi kuuntelin ja tulin siihen tulokseen, että eiköhän Co saa kaks isoa lasta kouluun itekki. Heräsin kuitenki 8 jälkeen, kävin suihkussa ja aamupalalle Cèsarin seuraan.

Täytyy todeta, että kyllä nämä keski-Eurooppalaiset miehet (ja Cèsar on kylläki kotosin Perusta) on eri juttu ku suomalaiset! Ehkä 5 minuuttia sen jälkeen ku olin tullu keittiöön ja laitoin itelleni aamupalaa, keskustelun aihe oli uskonto. Cèsar kerto omasta vakaumuksestaa ja siitä mitä haluaa opettaa lapsilleen ja mää kerroin omastani ja meijän perheestä. Ihan hullua, suomalaisten kans moisen keskustelun käyminen on mahollista ehkä sitte ku ollaan tunnettu vuosi! :D No ei ihan, mutta melkeen. Myös Genevessä tänään hoksasin tämän keski-eurooppalaisten miesten spontaaniuden. Sain jopa uuen puhelinnumeron kännykkään... Vaikkei mulla oo kyllä pienintäkään aikomusta soittaa sille miehelle. Saati sitte mennä tapaamaan sitä siihen kahvilaan, missä se sano viettävänsä kaikki illat! :D On kuitenki mukava ku ihmiset tulee juttelemaan, vaikka eihän se suomalaiseen kulttuuriin istu mitenkään. Tämä onki jotaki niin toista.

ennen 11 se Cèsarin kaveri tuli sitte kattoon tätä nettiä. Noloa, mutta sen ei tarttenu ku näpytellä oikea salasana ja tsädäm: DONE. No, eihän me sitä salansaa oltais tajuttu noista papereista. 12 maissa minä, Cèsar ja George (se "kaveri") lähettiin Geneveen. Cèsar jätti meijät lähelle Co:n työpaikkaa, josta on keskustaan ½ tunnin matka. George puhu melko huonoa englantia, mutta ranskan ja englannin sekotus toimi melko hyvin. Iida ois ollu ylpeä musta! Opettelin vähä ranskaa Georgen kans, samalla ku käveltiin kaupunkiin päin. Nähtiin joutsenia ja ruma ankanpoikanen, George otti kuvanki musta niitten kans. Hän oli oikea herrasmies, tarjos mulle jätskit ja niin hyvää suklaajäätelöä mää en oo syöny ikinä! oooooh, so good. George pyysi mua ehottamaan Cèsarille, että tultais 2 viikon päästä oleville festivaaleille Geneveen. Cèsar selitti tuossa illalla, että sillon joka puolella soitetaan musiikkia. Ehkäpä me mennään sinne. Ja arvatkaa että oli savotta saaha selvää ku George koitti ilmaista ajan määreen "2 viikkoa". Huh mikä homma ottaa siitä selvää!

No ku George jätti mut lähelle pääostoskatua, kello oli jo kohta 2. Cèsar oli neuvonu sen kadun mulle, mutta mua alko naurattaa ku näin mitä kauppoja siinä oli: Gucci, Prada, Hugo Boss, Valentino... Ei IHAN mun budjetille ;) Ekana löysin Vero Modan ja ette arvaa mikä riemu oli ku näin H&M:n kyltin! Ihan ku ois kotia tullu. Kävin mää semmosissaki liikeissä, mihin en oo suomessa törmänny ja kaikkea ihana löyty. Koitin ettiä mäkkäriä, mutten löytäny. Tyydyin bageliin ja söin sitä järven rannalla saksofonin ja kitaran soittoa kuunnellen. Siinä taas tajusin kuin onneks oon, ku pääsin tänne.

Tultiin Co:n kans kotiin, pidin pianotunnin Debbielle ja kuulustelin siltä espanjan ja ranskan sanoja. Opin jotaki siinä samalla itekki ;) Sitte syötiin, katoin euronew:siä ja alotin enkun lukemisen. Nyt tässä otan vähä kontaktia suomalaiseen maailmaan...

Huomena ollaan kai koko päivä Cèsarin kans täälä Glandissa. Aattelin että voisin vähä laajentaa reviiriä ja käyä lenkillä! Myös läheinen supermarket pitää tsekata uusiks nyt ku mulla on frangeja. Kuten Co sanoo: Tomorrow is another day!

hyvää yötä rakkaat sielä kaukana, kieltämättä teitä on kova ikävä. ja äiti ja isi: kameran piuha, se aina hukassa oleva, jäi suomeen! Postittakaa se, jos haluatte nähä missä mää oon :D
-emmi