MOUNTAINS

Oon nähny vuoret, oon nähny vuoret vuoret vuoret!
Tänä aamuna, ilokseni ja riemukseni Cèsar ehotti että lähetään käymään yhellä vuorella, joka on puoliks Sveitsissä ja puolis Ranskassa. No ei tarttenu kahesti käskeä! Ku Cèsar viikko sitte kysy mun kiinnostuksia museoitten ja muitten nähtävyyksien suhteen, sanoin vaan että haluaisin vuorille. No tämä ei vielä täyttäny kaikki mun unelmia vuorien suhteen, mutta oli oikeen hyvä alku ja nostatti vuorikuumetta edelleen.

Postissa käynnin jälkeen lähettiin ajeleen. Ranskan rajalle päästiin alle puolessa tunnissa ja siitä se kiemurtelu sitte alko. Hurmaavia vuoristokyliä ja serpentiinitietä kilometri tolkulla. Nyt mää todellaki tiiän mitä se serpentiini on... Cèsar sano, että Debbie tykkää noista teistä, mutta mää en voi sanoa nauttivani siitä kiemurtelusta. Maisemista kylläkin! Ajettiin ylös ylös ylös ja en voinu ku ihmetellä sveitsiläistä ajotapaa. Mittari näytti 80km/h vaikka tie oli aivan kamala, joka puolella oli varotuskylttejä jyrkästä noususta ja seinämiltä tippuvista kivistä... Sielä tuli vastaan rekkojaki! Olin aika kauhuissani ja päätin montaki asiaa. a) musta ei tuu rekkamiesta b) en halua tulla ajamaan tänne autolla c) en ikinä halua olla kyytissä, ku tuonne ajetaan talvella liukkaalla laskettelemaan. Cèsar kerto, kuinka pitää olla ajotaito hanskassa koska liukkaalla auto lähtee helposti vaan luisumaan alaspäin... Se oli seikkailua se!
Tässä kuvassa 1600m korkeudessa:


1600m kohalla hypättiin pois autosta ja lähettiin kävellen yhen laskettelukeskuksen kohalta jatkamaan. Tie ei vieny juurikaan ylöspäin, vaan myötäili sitä vuoren rinnettä. Puita oli eessä sen verran, ettei päästy oikeen kuvauspaikoille. Alaspäin ajettaessa ne vasta näkymät aukes! Näin puitten takaa jotain valkosta joita aattelin pilviks, mutta sitte tajusin että ne oli Alpit. Siis haloo, koska oli puolipilvistä, pilvet oli järven ja niitten vuorenhuippujen välistä ja näytti siltä ku Alpit ois kohonnu taivaasta! Ku pysähyttiin ekalle kuvauspaikalle, en meinannu saaha kuvattua ku henkeä salpas ja oli vaan niin uskomatonta. Nämä kuvat on tietenki aivan nothing sen oikean maiseman rinnalla. Tulkaa tänne ja nähkää ne ite!


Kuten kuvista ehkä huomaatte, nii nyt oon nähny missä Pikku Heidi kotikulmat.

Mulla on vähä ollu onglema tuon kameran kans, koska sen linssi on aivan uskomattoman likanen ja vaikka kuin oon koittanu puhistaa sitä, niin siinä olevat kolme mustaa täplää ei lähe mihinkään! Kaikki kuvat, jotka on otettu taivasta tai järveä vasten (eli siis vaalealla taustalla) on pilalla niitte kolmen täplän takia. Todella ärsyttävää! Cèsar sano, että sillä saattais olla jotain ainetta jolla asia saatais korjattua. Toivottavasti...

Oltiin takas Glandissa 3 maissa ja syötiin myöhästä lounasta. Lapset tuli ½ 5 maissa ja hengailtiin, käytiin Debin kans kaupassa. Vietiin Deb Glandin uimarannalle johonki päättäjäisiin. En tienny että täälä ees on uimaranta ja se näytti oikeen oikeen mukavalta, joten aattelin viettää huomisen sitte sielä! Vähä vahvistusta rusketusrajoille. Alkuviikko on ollu melko viileetä (viileä täälä on alle +25) ja tuuli on ollu kova, mutta tänään päästiin jo +28 asteeseen ja tuuli on hellittäny. Ehkäpä huomiselle on siis ootettavissa kunnon auringonotto kelejä!

On jo keskiviikko! Päivälleen tasan 5 viikkoa ja oon jo Suomessa. Tähän aikaan oon nykyisten suunnitelmien mukaan yöjunassa, puksuttamassa kohti Oulua. Lähen 14 maissa Genevestä, vaihan konetta Riikassa ja oon Helsingissä klo 19 maissa Suomen aikaa. Kohta 3 viikkoa täälä menny... Aivan hurjaa vauhtia. Päivätki menee niin nopeesti! Hups vaan ja aina istutaan illallisella. Luulen, etten nyt sitte ehtinykkään Geneveen yksinäni, koska taijan viettää huomisen ja perjantaina uimarannalla jos säät vaan sallii. Perjantana lapsilla alkaa kesäloma ja se tarkottaa mulle, että tämä mun jatkuva rentoilu ja lomailu taitaa loppua. Ei se kyllä haittaa, välistä meinaa jo olla päivisin tylsää! Nyt ei tietenkään ois, ku bongasin tuon uimarannan...

Innolla ootan taas viikonloppua! On niin mukava kiertää ympäriinsä koko perheen, tai ainaki puolikkaan, voimin. En yleensä kuule kovin paljon etukäteen viikonlopun, tai etes tulevan päivän suunnitelmista. Keskustelut kyseisistä aiheista käyään yleensä ranskaks ja se on sinänsä kurjaan, etten sitte tiiä vasta ku tapahtuu että mihin ollaan menossa. Toisaalta, lisää jännitystä elämään! Oon huomannu, että César ja varsinkaan Constanze ei komenna mua, tai en laske komentoje mua koskeviks, koska ne annetaan espanjaks, ranskaks tai saksaks. Jos tullaan Debin kans jostain kotiin, Co käskee Debin saksaksi pesemään kädet. Ei siinä, kyllähän mää huolehin ite. Välistä kuitenki tuntuu ulkopuoliselta, ku Constanze kutsuu vaikkapa syömään saksaksi. Kyllähän mää nyt sen verran ymmärrän, mutta niin... Cèsar on välillä huolissaan siitä, että jään ulkopuolelle heijän keskinäisistä keskusteluistaan ku ne käyään eri kielillä. Oon sanonukki tästä jo, että toisaalta se helpottaa mua ku tiiän tasan millon joku puhuu mulle tai millon mun on tarkotettu ymmärtävän mistä puhutaan. Cèsar on kyllä alkanu vastaamaan lapsille ja Constanzelle englanniks, vaikka he sanoisivatki jotain saksaks tai ranskaks.

Länsirintamalla siis kaikki hyvin. Kauniita unia, nukkukaa hyvin!
Kummitytölle synttärihalaus <3 tarkkailkaa postipojan kantamuksia, muutkin!
-emmi