Jos viime merkinnässä hehkutin tuntevani oloni kotosaks Glandissa, niin voin todeta että ei tuola maailmalla voi tuntea mitään sen kaltasta ku oma koti, omat rakkaat omassa rakkaassa kotimaassa.
Oon siis kotona, Suomessa Oulun Kaakkurissa. Koko kotiinlähtöpäätös ja kaikki tapahtu mahottoman nopeessa aikataulussa ja oon Jumalalle kiitollinen, että kaikki suju näin sutjakkaasti.
Lähdön syynä oli isä-Cèsarin liian tuttavalliseksi käyny käytös. Mulla tuli raja vastaan ja pelkkä ehotus seikkailuista riitti. Mitään ikävää sinänsä ei siis onneks ehtiny tapahtua, mutta oleminen kävi epämukavaksi ja uskon että kotiinlähtö oli kummallekki osapuolelle paras ratkasu.
Seikkailua on sitte saanu kokea matkailun ja selviytymisen merkeissä! vuorokausi sitte lähin Glandin juna-asemalta kohti rakasta kotimaata ja nyt oon ollu kotona muutaman tunnin, käytiin jo äitin kans kaupassa. Glandista junailin itteni ensin Geneveen, vaihoin junaa ja päädyin Geneven lentokentälle. Lähtöselvityksen, tullin ja terminaalin A3 jälkeen istuin Air Balticin koneessa ja irtosin Sveitsin maaperältä. Tunnelmat oli sekavat, toisaalta kovin helpottuneet ku tiesin pääseväni kotiin. Toisaalta lapsia oli ikävä jo sillä sekunilla ku painoin ulko-oven kiinni ja muutenki oli kurjaa, että reissu päätty ikävissä merkeissä.
Lensin Genevestä Latvian Riikaan ja vaihoin konetta, erittäin pikasella aikataululla. Riikasta Helsinkiin ja ette voi kuvitella kuin hyvältä tuntu hengittää kotimaassa! En kyllä oo tainnu vielä ikinä olla näin helpottunu Suomessa olemisesta. Helsinki-Vantaalta suunnistin bussilla 615 Helsingin rautatieasemalle. Ostin lipun, vastailin puhelimeen, viesteihin ja soittelin ja tekstasin ja 21.23 hyppäsin junaan ja lähin kohti Oulua.
Juna matka suju hitaasti ja mietiskellessä kaikkea sattunutta. Epätodelliselta tuntu että vielä samana aamuna olin istunu Glandissa aamupalalla. Matka kesti 10 ja ½ tuntia ja tunsin kyllä jokasen tunnin : D nukkuminen oli vähä vaikeeta, mutta viimein herätyskello soi 7.15 ja ponkasin pystyyn. OULU!
Äiti ja isi oli laiturilla vastassa ja olipa helpotus olla kotona.
Oon myös kovin ylpeä itestäni, että selvisin maailmalla näinki hienosti! Junien ja lentojen vaihothan nyt on ihan arkipäivää ;)
näin tämä blogi nyt sitte taitaa loppua näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Reissu ei ollu floppi, paljon jäi kuvia, muistoja ja kokemuksia. Rikkaampana ja melkeen metrin henkisesti kasvaneena on aika mukava aatella, että puolet kesästä on vielä jäljellä. Eikä mitään suunnitelmia kuukauteen, se on mulle kovin kovin harvinaista herkkua!
Kiitos kaikille jotka ootte lueskellu tätä ja jättäneet kommenttia. Jaettu ilohan on tunnetusti kaksinkertanen! Ihanaa kesän jatkoa,
-emmi
torstaina, heinäkuuta 9
maanantaina, heinäkuuta 6
kotona?
melko lepponen maanantai mulla kyllä ollu. Lapset lähti aamulla Cèsarin kans uimaan ja tulivat takas 3 maissa, soitettiin vähä pianoa ja sitte Cèsar kysy haluanko lähtä Nyoniin ja koska halus, hän vei mut sinne ja haki ennen illallista. ha! töitä muka.
Aamulla kuulostelin viimeseen asti millon lapset herää, ettei tarttis herätä hetkeäkään liian aikasin... Hah, hyvin alkaa tämän mun teen-reippaasti-parhaani -asenteinen uus viikko. Lähetin Cèsarin ja lapset matkaan ja otin huushollin haltuun: imuroin, siivosin kylppärit, pyyhi pölyt, petasin sänkyjä, pistin keittiön kuosiin ja kaikkea semmosta. Isi soitti ja oli ihanaa jutella! Kävin mutkan postissa vaan todetakseni että unohin taas, että postitädin viettää siestaa 12-14. Noo, korjasin vahingon ja kävin ajankuluksi jäätelöllä. Tulin takas kotiin, opiskelin sanajärjestysasioita, kuuntelin musaa ja lähin kahen jälkeen uuestaan postireissulle. Tulin takas, jatkoin englannin parissa kunnes lapset ja Cèsar tuli. Laitettiin lounasta, pidin pianotunnin ja lähin sinne Nyoniin.
Alunperin mää luulin, että ollaan menossa Debbien kans! Sitte ku oltiin lähössä Ralph ei liikauttanu evääkään ja Debbie soitteli pianoa, lähettiinki Cèsarin kans vaan ja se vei mut sinne ja sano tulevansa hakemaan seittemältä. Heh, en tiiä oliko heillä joku tarve päästä musta eroon!
Nyon-ilta oli hyvä, kovin hyvä. Istuin vaan aallonmurtajalla, kattelin vuoria ja purjeveneitä järvellä ja mietiskelin. Hoksasin, että ajattelen suomiasioita IHAN LIIKAA! Haikailen koko ajan kolmen viikon päähän mitä kaikkea teen ku pääsen takas kotia. En mää ees halua kotiin just nyt! Paras siis keskittyä täysillä täälä olemiseen... Ajatukset vaan karkaa väkisin välillä kaikkiin teihin sielä ja kaikkeen mitä missaan. Koitan olla ajatelematta, koska sitte en muista olla läsnä täälä ja ehkä siitä on kysymys siinä mitä Constanze ja Cèsar on mulle sanoneet. Ja voi Sveitsi tietää kuin paljo oon puhunu! Oon ottanu asiaks puhua ihan mistä vaan ja ku ruuan jälkeen pistin tiskit koneeseen (niinkö oon kyllä tehny joka ilta) nii Constanze sipas mun kättä ku kävelin ohi ja sano että "noniin! tästä mää puhuin perjantaina!" oliko tuo kehu, kiitos? luulempa niin... :D
Äskön tuossa soiteltiin Debbien kans pianoa ja lauleskeltiin kaikkea. Debbie on ihan ihastunu johonki poikaan ja voi ku kuulen siitä koko ajan... Debbie on kaikkea sitä mitä pikkusiskot taitaa olla. Hyvä että mulla on nyt yks, ku biologisia ei oo siunaantunu!
24 tuola taas pyörii olohuoneessa ja taidan olla "tylsä" ja "luuseri" ku en oo kattomassa.
Tänä aamuna, ku lapset ja Cèsar oli lähteny, puhelin soi ja mää vastasin ekaa kertaa, ku ei kukaan muu ollu vastamassa. Se oli Constanze, joka vaan kyseli että ei olla nukuttu pommiin. Lopetin puhelun ja jotenki aattelin, että nyt tämä alkaa tuntuun melkeen ko kodilta! Kohta iskä soitti ja juteltiin ja sitte vaan siivoilin ja lähin postiin. Tunnen Glandin jo hyvin ja postissa asioiminen onnistuu, vaikka se pitääki tehä ranskaksi! Aatelkaa nyt, kuin jalo taito: asioida postissa ranskaksi. Sitte menin ruokakauppaan, jonka myyjä tuntee mut jo. Tulin takas omilla avaimillani ja ehkä ekaa kertaa ikinä osasin ekalla kerralla kääntää avainta oikeeseen suuntaan! Täälä nuo lukot on iha ihmeellisiä, pitää hullun kauan veivata ennenkö löytyy se "toinen pää" ja ovi aukeaa. Toiseen suuntaan ku kääntää se löytyy heti ja toiseen suuntaan joutuu kelaamaan koko systeemin. Ja käännän tietenki aina siihen "väärään" suuntaan, mutta tänään en!
Tänään tuli 4 viikkoa täyteen täälä oloa. Ehkä siinä ajassa oppii avaamaan sveitsiläisiä lukkoja ;)
Rutiinit, rutiinit. Ne alkaa asettua kohalleen ja se tuo sitä kaivattua turvallisuuden tunnetta. Ekoina viikkoina oli ku pilven päällä, turvatonta ko kaikki oli uutta. Oma huone ei tuntunu omalta, jääkaapille oli noloa mennä kaiveleen ja aamulla koitti livahtaa vessaan nii ettei kukaan nää mua tukka pystyssä. Tämä on nyt vähän tämmönen käännekohta, luulisin!
Käytiin vielä äskön Con ja Ralphin kans iltakävelyllä. Niin ihanaa ku on pimeetä ja lyhyissä valot ja lämmin! Tuosta tulee kyllä rutiini, haluan tehä ton joka ilta. Eikä hyttysiä, ei ainuttakaan. Kärpäsiä on välillä sisällä, mutta niistähän selviää lätkällä. Oon treenauttanu refleksejä ja metästäny niitä käsipelillä. Oon jo aika hyvä!
Nyt kauniita unia rakkaat!
-emmi
Aamulla kuulostelin viimeseen asti millon lapset herää, ettei tarttis herätä hetkeäkään liian aikasin... Hah, hyvin alkaa tämän mun teen-reippaasti-parhaani -asenteinen uus viikko. Lähetin Cèsarin ja lapset matkaan ja otin huushollin haltuun: imuroin, siivosin kylppärit, pyyhi pölyt, petasin sänkyjä, pistin keittiön kuosiin ja kaikkea semmosta. Isi soitti ja oli ihanaa jutella! Kävin mutkan postissa vaan todetakseni että unohin taas, että postitädin viettää siestaa 12-14. Noo, korjasin vahingon ja kävin ajankuluksi jäätelöllä. Tulin takas kotiin, opiskelin sanajärjestysasioita, kuuntelin musaa ja lähin kahen jälkeen uuestaan postireissulle. Tulin takas, jatkoin englannin parissa kunnes lapset ja Cèsar tuli. Laitettiin lounasta, pidin pianotunnin ja lähin sinne Nyoniin.
Alunperin mää luulin, että ollaan menossa Debbien kans! Sitte ku oltiin lähössä Ralph ei liikauttanu evääkään ja Debbie soitteli pianoa, lähettiinki Cèsarin kans vaan ja se vei mut sinne ja sano tulevansa hakemaan seittemältä. Heh, en tiiä oliko heillä joku tarve päästä musta eroon!
Nyon-ilta oli hyvä, kovin hyvä. Istuin vaan aallonmurtajalla, kattelin vuoria ja purjeveneitä järvellä ja mietiskelin. Hoksasin, että ajattelen suomiasioita IHAN LIIKAA! Haikailen koko ajan kolmen viikon päähän mitä kaikkea teen ku pääsen takas kotia. En mää ees halua kotiin just nyt! Paras siis keskittyä täysillä täälä olemiseen... Ajatukset vaan karkaa väkisin välillä kaikkiin teihin sielä ja kaikkeen mitä missaan. Koitan olla ajatelematta, koska sitte en muista olla läsnä täälä ja ehkä siitä on kysymys siinä mitä Constanze ja Cèsar on mulle sanoneet. Ja voi Sveitsi tietää kuin paljo oon puhunu! Oon ottanu asiaks puhua ihan mistä vaan ja ku ruuan jälkeen pistin tiskit koneeseen (niinkö oon kyllä tehny joka ilta) nii Constanze sipas mun kättä ku kävelin ohi ja sano että "noniin! tästä mää puhuin perjantaina!" oliko tuo kehu, kiitos? luulempa niin... :D
Äskön tuossa soiteltiin Debbien kans pianoa ja lauleskeltiin kaikkea. Debbie on ihan ihastunu johonki poikaan ja voi ku kuulen siitä koko ajan... Debbie on kaikkea sitä mitä pikkusiskot taitaa olla. Hyvä että mulla on nyt yks, ku biologisia ei oo siunaantunu!
24 tuola taas pyörii olohuoneessa ja taidan olla "tylsä" ja "luuseri" ku en oo kattomassa.
Tänä aamuna, ku lapset ja Cèsar oli lähteny, puhelin soi ja mää vastasin ekaa kertaa, ku ei kukaan muu ollu vastamassa. Se oli Constanze, joka vaan kyseli että ei olla nukuttu pommiin. Lopetin puhelun ja jotenki aattelin, että nyt tämä alkaa tuntuun melkeen ko kodilta! Kohta iskä soitti ja juteltiin ja sitte vaan siivoilin ja lähin postiin. Tunnen Glandin jo hyvin ja postissa asioiminen onnistuu, vaikka se pitääki tehä ranskaksi! Aatelkaa nyt, kuin jalo taito: asioida postissa ranskaksi. Sitte menin ruokakauppaan, jonka myyjä tuntee mut jo. Tulin takas omilla avaimillani ja ehkä ekaa kertaa ikinä osasin ekalla kerralla kääntää avainta oikeeseen suuntaan! Täälä nuo lukot on iha ihmeellisiä, pitää hullun kauan veivata ennenkö löytyy se "toinen pää" ja ovi aukeaa. Toiseen suuntaan ku kääntää se löytyy heti ja toiseen suuntaan joutuu kelaamaan koko systeemin. Ja käännän tietenki aina siihen "väärään" suuntaan, mutta tänään en!
Tänään tuli 4 viikkoa täyteen täälä oloa. Ehkä siinä ajassa oppii avaamaan sveitsiläisiä lukkoja ;)
Rutiinit, rutiinit. Ne alkaa asettua kohalleen ja se tuo sitä kaivattua turvallisuuden tunnetta. Ekoina viikkoina oli ku pilven päällä, turvatonta ko kaikki oli uutta. Oma huone ei tuntunu omalta, jääkaapille oli noloa mennä kaiveleen ja aamulla koitti livahtaa vessaan nii ettei kukaan nää mua tukka pystyssä. Tämä on nyt vähän tämmönen käännekohta, luulisin!
Käytiin vielä äskön Con ja Ralphin kans iltakävelyllä. Niin ihanaa ku on pimeetä ja lyhyissä valot ja lämmin! Tuosta tulee kyllä rutiini, haluan tehä ton joka ilta. Eikä hyttysiä, ei ainuttakaan. Kärpäsiä on välillä sisällä, mutta niistähän selviää lätkällä. Oon treenauttanu refleksejä ja metästäny niitä käsipelillä. Oon jo aika hyvä!
Nyt kauniita unia rakkaat!
-emmi
sunnuntaina, heinäkuuta 5
"niin on kaunis maa"
kyseinen laulu Nuoren seurakunnan veisukirjasta tuli mieleen ko aloin tätä päivää tiivistämään otsikkoon. Voi jestas, tänään on Glandin ja Lausannen väli kyllä antanu parastaan ja kuvista katottuna päivän tsekatut maisemat ja kylät näyttää ihan "kuin postikortista"-tyyliseltä setiltä. Kyllä meille on annettu kaunis maailma!
Aamupäivä vietettiin armaitten sukulaisten seurassa kattoen Madagaskar kakkosta, syöden lounasta ja jutellen niitänäitä. Olivat kyllä hupasta sakkia! Silpoin sipulia ja itketti tietenki kamalasti, nii Hugo tokas että "oh honey, don`t cry! We can come back another weekend!" Carlitos täytti tänään 19-vuotta nii sen kunniaksi sitte kilisteltiin. Mua myös nauratti yhessä tilanteessa, ku Debbie laitto meille jäätelöä. Huomas taas monikulttuurisuuden ku Carlitos kiitti espanjaksi "gracias", mää ranskaksi "merci" ja Debbie vastas "you`re welcome!"
Kahen jälkeen minä, Ralph, Constanze ja Debbie lähettiin Lausanneen johonki lasten urheilutapahtumaan. Sinne oli kutsuttu lapsia vähän jokapuolelta, 8-14 vuotiaita ja tapahtuman vetonaulana oli tusina huippuyleisurheilijoita. Noloa myöntää, mutten tuntenu heistä ainuttakaan. Se tumma Jamaikalainen (mm- vai olympiamestari?) huippujuoksijapoika piti olla tulossa, mutta ei sitte päässykkään. Muita en tienny, mutta olivat kuulemma kovia nimiä.
Tapahtuman jälkeen otettiin vähän kuvia, hörpättiin kokista ja lähettiin ajeleen kotiinpäin. Debbien ja Ralphin suureksi epäonneksi me taijetaan olla Constanzen kans melkosia seikkailijoita! Koska mulla ei vielä Lausannesta lähtiessä ollu yhtään kuvaa upeista auringonkukkapelloista, päätettiin ajaa sivuun moottoritieltä ja körötellä pikkuteitä tänne Glandiin hyvien kuvien toivossa. Ajettiin johonki pikkukylään ja alas järvelle, koska Constanze ei ollu ikinä käyny sielä. Löydettiin ehkä kaunein vanhankaupunki, minkä oon ikinä nähny! Lapset oli kyllästyneitä ja kitiseviä, mutta me vaan kuvattiin ja ihasteltiin. En voi uskoa että joku saa tosiaan asua semmosessa paikassa... Ikkunasta avautu kaikki sinisen eri sävyt käsittävä Geneve järvi, rauhallinen rantakatu ja vastarannalla Lausanne. En halua ees tietää kuin uskomattomalta sielä näyttää illalla! Kaikki Lausannen valot. Voi elämä, sinne on päästävä joskus uuestaan ja pimeellä.
Seikkailtiin tuossa kylässä myös vähä enemmän ja päädyttiin poliisin pakeille ;) Älkää huoliko, rikosreksteri on edelleen "tyhjä taulu"! Löydettiin tuolta rannasta semmonen mini läppäri, jossa oli mesekeskustelut auki ja koitettiin käyä palauttamassa se poliisilaitokselle, mutta laitoksella ei ollu vastaanottoa. Constanze otti sen läppärin mukaan ja on koittanu niitten mesekeskusteluitten kautta saaha sanan sen omistajalle, että se on tallessa ja voi tulla hakemaan. Oon tuntenu suurta myötätuntoa sitä toistaseks meille anonyymia omistajaa kohtaan, voin vaan kuvitella miltä tuntuu...
Vähä ennen Glandia löydettiin kunnon auringonkukkapeltoja, juuriki mun lenkkireitin varrelta tuolta vuoren rinteeltä. Ah! En ois uskonu, että tyttö voi talsia itteänsä silmien tasolle asti ulottuvien auringonkukkien seassa, mutta se on mahollista. Se on kyllä kokemus, ihana! Ja taas ihmeteltiin kaunista maailmaa...
Omaisuuden kadottamisesta ja varastamisesta puheenollen, eilen Genevessä todistin myymälävarkautta. Ruokakaupassa oli pitkät jonot sen tyhmän festivaalin takia eikä eräs nuorimies jaksanu viinipullonsa kans jonottaa. Yhen tumman tytön kans seurattiin ku hän näppärästi pullo kourassa oikas naapurikassan portin alta ja paineli menemään kenenkään häntä pysäyttämättä. Tähän vois nyt tietenki iskeä psykologisia tutkimustuloksia siitä miks kukaan ei tehny mitään. Ainaki me kaks, minä ja se tyttö, nähtiin mitä tapahtu. Seurattiin vaan epäuskosina silmät suurella että onko se tosiaan noin tyhmä ja uhkarohkea, siinä oli ehkä 4 metrin päässä myyjä täyttämässä hyllyjä. Sinne se kuitenki paineli ja myöhemmin tietenki omatunto soimas ku ei tehny mitään...
Seuraavassa hetkessä ku pääsin kassalle en löytäny lompakkoa... Voi kamala sitä tunnetta, mulla oli just Constanzelta saatu koko kesän palkka sielä!! Onneks se sitte pikku penkomisen jälkeen löyty sieltä laukusta, mutta kyllä siinä ehti jo useemman rivin Isä Meitää lukea. Huh!
Käteviä pikku näpäytyksiä nämä tämmöset läheltäpiti-tilanteet, muistaa taas olla varuillaan.
Huomena ois sitte taas maanantai. Aika menee kyllä uskomattoman nopeesti.
Kirkonkellon lyö puoltayötä ja aamupäivä ois yksin kotona oleskelua, ku lapset menee Cèsarin kans uimakouluun. Ens viikolla lapset on joka aamu 10.30-12 vuorilla olevalla uima-altalla uimakoulussa. Mää en ainakaan vielä huomena lähe mukaan tämän flunssan takia, mutta ehkä keskiviikkona sitte. Debbie sano myös, että kaks heillä jokunen vuosi sitte asuneita nuoria miehiä on ehkä tulossa ens viikolla kylään! Eikä näyttäneet yhtään hullummilta kavereilta, ku Debbie näytti kuvia facebookista. He ovat amerikasta ja toinen oli arkkitehtiopiskelija. Juttuseuraa odotellessa! He ainaki osaisivat paremmin englantia ku tämän viikonlopun vieraat.
Adios!
-emmi
Aamupäivä vietettiin armaitten sukulaisten seurassa kattoen Madagaskar kakkosta, syöden lounasta ja jutellen niitänäitä. Olivat kyllä hupasta sakkia! Silpoin sipulia ja itketti tietenki kamalasti, nii Hugo tokas että "oh honey, don`t cry! We can come back another weekend!" Carlitos täytti tänään 19-vuotta nii sen kunniaksi sitte kilisteltiin. Mua myös nauratti yhessä tilanteessa, ku Debbie laitto meille jäätelöä. Huomas taas monikulttuurisuuden ku Carlitos kiitti espanjaksi "gracias", mää ranskaksi "merci" ja Debbie vastas "you`re welcome!"
Kahen jälkeen minä, Ralph, Constanze ja Debbie lähettiin Lausanneen johonki lasten urheilutapahtumaan. Sinne oli kutsuttu lapsia vähän jokapuolelta, 8-14 vuotiaita ja tapahtuman vetonaulana oli tusina huippuyleisurheilijoita. Noloa myöntää, mutten tuntenu heistä ainuttakaan. Se tumma Jamaikalainen (mm- vai olympiamestari?) huippujuoksijapoika piti olla tulossa, mutta ei sitte päässykkään. Muita en tienny, mutta olivat kuulemma kovia nimiä.
Tapahtuman jälkeen otettiin vähän kuvia, hörpättiin kokista ja lähettiin ajeleen kotiinpäin. Debbien ja Ralphin suureksi epäonneksi me taijetaan olla Constanzen kans melkosia seikkailijoita! Koska mulla ei vielä Lausannesta lähtiessä ollu yhtään kuvaa upeista auringonkukkapelloista, päätettiin ajaa sivuun moottoritieltä ja körötellä pikkuteitä tänne Glandiin hyvien kuvien toivossa. Ajettiin johonki pikkukylään ja alas järvelle, koska Constanze ei ollu ikinä käyny sielä. Löydettiin ehkä kaunein vanhankaupunki, minkä oon ikinä nähny! Lapset oli kyllästyneitä ja kitiseviä, mutta me vaan kuvattiin ja ihasteltiin. En voi uskoa että joku saa tosiaan asua semmosessa paikassa... Ikkunasta avautu kaikki sinisen eri sävyt käsittävä Geneve järvi, rauhallinen rantakatu ja vastarannalla Lausanne. En halua ees tietää kuin uskomattomalta sielä näyttää illalla! Kaikki Lausannen valot. Voi elämä, sinne on päästävä joskus uuestaan ja pimeellä.
Seikkailtiin tuossa kylässä myös vähä enemmän ja päädyttiin poliisin pakeille ;) Älkää huoliko, rikosreksteri on edelleen "tyhjä taulu"! Löydettiin tuolta rannasta semmonen mini läppäri, jossa oli mesekeskustelut auki ja koitettiin käyä palauttamassa se poliisilaitokselle, mutta laitoksella ei ollu vastaanottoa. Constanze otti sen läppärin mukaan ja on koittanu niitten mesekeskusteluitten kautta saaha sanan sen omistajalle, että se on tallessa ja voi tulla hakemaan. Oon tuntenu suurta myötätuntoa sitä toistaseks meille anonyymia omistajaa kohtaan, voin vaan kuvitella miltä tuntuu...
Vähä ennen Glandia löydettiin kunnon auringonkukkapeltoja, juuriki mun lenkkireitin varrelta tuolta vuoren rinteeltä. Ah! En ois uskonu, että tyttö voi talsia itteänsä silmien tasolle asti ulottuvien auringonkukkien seassa, mutta se on mahollista. Se on kyllä kokemus, ihana! Ja taas ihmeteltiin kaunista maailmaa...
Omaisuuden kadottamisesta ja varastamisesta puheenollen, eilen Genevessä todistin myymälävarkautta. Ruokakaupassa oli pitkät jonot sen tyhmän festivaalin takia eikä eräs nuorimies jaksanu viinipullonsa kans jonottaa. Yhen tumman tytön kans seurattiin ku hän näppärästi pullo kourassa oikas naapurikassan portin alta ja paineli menemään kenenkään häntä pysäyttämättä. Tähän vois nyt tietenki iskeä psykologisia tutkimustuloksia siitä miks kukaan ei tehny mitään. Ainaki me kaks, minä ja se tyttö, nähtiin mitä tapahtu. Seurattiin vaan epäuskosina silmät suurella että onko se tosiaan noin tyhmä ja uhkarohkea, siinä oli ehkä 4 metrin päässä myyjä täyttämässä hyllyjä. Sinne se kuitenki paineli ja myöhemmin tietenki omatunto soimas ku ei tehny mitään...
Seuraavassa hetkessä ku pääsin kassalle en löytäny lompakkoa... Voi kamala sitä tunnetta, mulla oli just Constanzelta saatu koko kesän palkka sielä!! Onneks se sitte pikku penkomisen jälkeen löyty sieltä laukusta, mutta kyllä siinä ehti jo useemman rivin Isä Meitää lukea. Huh!
Käteviä pikku näpäytyksiä nämä tämmöset läheltäpiti-tilanteet, muistaa taas olla varuillaan.
Huomena ois sitte taas maanantai. Aika menee kyllä uskomattoman nopeesti.
Kirkonkellon lyö puoltayötä ja aamupäivä ois yksin kotona oleskelua, ku lapset menee Cèsarin kans uimakouluun. Ens viikolla lapset on joka aamu 10.30-12 vuorilla olevalla uima-altalla uimakoulussa. Mää en ainakaan vielä huomena lähe mukaan tämän flunssan takia, mutta ehkä keskiviikkona sitte. Debbie sano myös, että kaks heillä jokunen vuosi sitte asuneita nuoria miehiä on ehkä tulossa ens viikolla kylään! Eikä näyttäneet yhtään hullummilta kavereilta, ku Debbie näytti kuvia facebookista. He ovat amerikasta ja toinen oli arkkitehtiopiskelija. Juttuseuraa odotellessa! He ainaki osaisivat paremmin englantia ku tämän viikonlopun vieraat.
Adios!
-emmi
lauantaina, heinäkuuta 4
reissun puoliväli!
Eilen tuli välipäivä bloggailuun, mutta hengissä ollaan. Enhän mää enää ees muista mitä me eilen tehtiin...
Aamusella Ralph tuli herättään mua, syötiin aamupalaa, hengailtiin, harjoteltiin oikeinkirjousta, suunniteltiin viikonloppua, soiteltiin pianoa ja katottiin 24:sta. Lapset lähti iltapäivällä Belindan, joka on se Ralphin ranskankielen treenauttaja, luo yökylään! Ralphin eka "overnight"-juttu. Ku lapset oli lähteny, mää käytin hiljasuuden ja ihmeellisen rauhan hyväksi ja otin päiväunet. Oon saanu jonku ihme kurkkupöpön. Olo on kökkö, vetämätön ja särkevä mutta ainoat "oikeat" vaivat on äänen käheys ja kurkku ihan könttinä. Ei oo nuhaa eikä oo päänsärkyä eikä muuta flunssaan liittyvää. Otin siis päiväunet ja koitin vähä ottaa rennosti.
Ilta meniki sitte postin vastaanottamisessa, vastailussa ja Constanzen kans jutellessa. Cèsar lähti 8 maissa hakemaan siskoaan Geneven kentältä ja me jäätiin kaksin kotia. Juteltiin ekaa kertaa oikeestaan kunnola tästä mun täälä olosta ja kummanki tunnelmista. Constanzen oli yllättyny ku sanoin, että mulla on oikeen mukavaa ja nautin täälä olosta ja tekemisestä. Mää taas olin yllättyny siitä, että Constanzen mielestä oon hiljanen ja vaikka mää oon kovasti petrannu Cèsarin toivomissa asioissa nii edelleen Co painotti että PUHU ENEMMÄN. En tiiä mitä mun pitäis tehä, höpöttää taukoamatta? Empä tiiä, eikö sillon jos ei oo mitään järkevää sanottavaa kannata olla mielummin hiljaa? Mää oon aina aatellu niin...
Sain taas kuulla samat asiat siitä että voin kertoa jos on jotaki joka vaivaa ja niin edelleen. Ihanaa että huolehtivat, parempi näin päin, mutta oon vähä ihmeissäni. Lupasin yrittää enemmän ja parantaa edelleen. Oli kyllä siinä mielessä vähä masentava "kehityskeskustelu", etten juuri saanu kuulla positiivista palautetta. Toivottavasti oon tehny jotaki hyvinki.
Iltasella, tai ennemminki yöllä, tuli myös Cèsarin siskon 2 poikaa: Hugo ja Carlitos. Olivat hupasia poikia, tai Hugo nyt taitaa kyllä kuulua jo kategoriaan miehet. Hugo on kolmissakymmenissä ja Carlitos ehkä 19. He eivät puhu juuri englantia, mitä nyt jonkuverran. Saimpahan ainaki hyvällä syyllä olla hiljaa...
Tänään lähettiin sitte ajoissa Constanzen kans liikenteeseen, jo yheksän jälkeen! Co meni Ranskaan ruokakauppaan ja jätti mut matkallaan Geneveen. Hassua ku täälä aukeaa kaikki vaatekaupatki jo 8 maissa. Aamupäivän sitte shoppailin. En löytäny enkä ees ettiny juuri muutako tuliaisia. Ostin mää yhen huivin, niitä nyt voi aina... Söin lounasta järven rannassa ja sitte seurasin ihmismassaa rantakadun suuntaan. Constanze sano, että sielä on tänään joku paraati. En tienny siitä juurikaan sen kummempaa etukäteen ja koska mulla oli aikaa jäin oottamaan sitä. Ootin sitä tunnin, puolitoista... No viimein oottavat ihmiset alko näkeen jotaki, mikä ei kyllä mun mielestä osottautunu sitte minkään odotuksen väärtiksi. Rekkojen lavoilla eri radiokanavien, kauppaketjujen ja ties minkä organisoimia ketkuttelijoita, puolialastomia (ja muutama oikeesti alaston) ihmisiä ja huonoa musiikkia. Heh, no tulipa nähtyä tuommonenki puoli Geneven kulttuurillista antia! Sai se kyllä ihmisiä liikenteeseen, yllättäen...
Seikkailut ei kuitenkaan ollu vielä ohi! Oon älyttömän ylpee itestäni, ku a) löysin ku vanha tekijä Geneven juna-asemalle b) osasin ostaa junalipun ranskankielisestä automaatista (menihän siihen hetki aikaa, ei ollu pätkääkään yksinkertasta!) c) löysin oikean laiturin d) ja se juna vieläpä pysähty Glandin kohalla! Nyt oon yksinäni täälä kotona. Cèsar ja Constanze on hakemassa lapsia Belindalta tuolta vajaan tunnin matkan päästä vuorilta ja sukulaiset on Genevessä juhlimassa.
Eilen tuli täyteen 3 viikkoa ja 5 päivää Emmin Sveitsin reissua ja se on puoliväli! Aika hullua (ja toisaalta kyllä pakko myöntää, helpottavaa) aatella että enemmän päiviä takana ku eessä. Sen kunniaksi alotin siis tänään vähä tuliaisshoppailuja ja huomasin, että siihen hommaanhan sais upotettua omaisuuden rahaa... Ois ihanaa tuua kaikille jotaki kivaa Sveitsi-krääsää, mutta johonkihan se raja on vedettävä.
En tiiä vielä mitä on illalla suunnitelmissa. Lapset tulee ainaki takas kotiin ja taitavat olla aika innoissaan serkkuvieraista. Huomena Lausanneen, mikäli aamulla vointi on sen mukanen, lasten urheilukisoihin! Sielä on kuulemma jotain maailmanluokan urheilijoita, joku tosi nopee juoksia, opettamassa ja sitte kisaillaan. Nyt on ollu niin kuuma, että huhhuhh. 30 astetta mont,a monta päivää, sisälläki on jo niin kuuma että nukkumisestkakaan ei meinaa tulla mitään. Viimeyönäki pyörin sängyssä johonki 3 asti... ja aamulla väsyttää! Sielä on vissiin ilmat jo vähä viilentyny, ainaki näin yks kaveri kirjotti tänään tekstarissa. +10 ja niin eespäin ;)
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!
-emmi
Aamusella Ralph tuli herättään mua, syötiin aamupalaa, hengailtiin, harjoteltiin oikeinkirjousta, suunniteltiin viikonloppua, soiteltiin pianoa ja katottiin 24:sta. Lapset lähti iltapäivällä Belindan, joka on se Ralphin ranskankielen treenauttaja, luo yökylään! Ralphin eka "overnight"-juttu. Ku lapset oli lähteny, mää käytin hiljasuuden ja ihmeellisen rauhan hyväksi ja otin päiväunet. Oon saanu jonku ihme kurkkupöpön. Olo on kökkö, vetämätön ja särkevä mutta ainoat "oikeat" vaivat on äänen käheys ja kurkku ihan könttinä. Ei oo nuhaa eikä oo päänsärkyä eikä muuta flunssaan liittyvää. Otin siis päiväunet ja koitin vähä ottaa rennosti.
Ilta meniki sitte postin vastaanottamisessa, vastailussa ja Constanzen kans jutellessa. Cèsar lähti 8 maissa hakemaan siskoaan Geneven kentältä ja me jäätiin kaksin kotia. Juteltiin ekaa kertaa oikeestaan kunnola tästä mun täälä olosta ja kummanki tunnelmista. Constanzen oli yllättyny ku sanoin, että mulla on oikeen mukavaa ja nautin täälä olosta ja tekemisestä. Mää taas olin yllättyny siitä, että Constanzen mielestä oon hiljanen ja vaikka mää oon kovasti petrannu Cèsarin toivomissa asioissa nii edelleen Co painotti että PUHU ENEMMÄN. En tiiä mitä mun pitäis tehä, höpöttää taukoamatta? Empä tiiä, eikö sillon jos ei oo mitään järkevää sanottavaa kannata olla mielummin hiljaa? Mää oon aina aatellu niin...
Sain taas kuulla samat asiat siitä että voin kertoa jos on jotaki joka vaivaa ja niin edelleen. Ihanaa että huolehtivat, parempi näin päin, mutta oon vähä ihmeissäni. Lupasin yrittää enemmän ja parantaa edelleen. Oli kyllä siinä mielessä vähä masentava "kehityskeskustelu", etten juuri saanu kuulla positiivista palautetta. Toivottavasti oon tehny jotaki hyvinki.
Iltasella, tai ennemminki yöllä, tuli myös Cèsarin siskon 2 poikaa: Hugo ja Carlitos. Olivat hupasia poikia, tai Hugo nyt taitaa kyllä kuulua jo kategoriaan miehet. Hugo on kolmissakymmenissä ja Carlitos ehkä 19. He eivät puhu juuri englantia, mitä nyt jonkuverran. Saimpahan ainaki hyvällä syyllä olla hiljaa...
Tänään lähettiin sitte ajoissa Constanzen kans liikenteeseen, jo yheksän jälkeen! Co meni Ranskaan ruokakauppaan ja jätti mut matkallaan Geneveen. Hassua ku täälä aukeaa kaikki vaatekaupatki jo 8 maissa. Aamupäivän sitte shoppailin. En löytäny enkä ees ettiny juuri muutako tuliaisia. Ostin mää yhen huivin, niitä nyt voi aina... Söin lounasta järven rannassa ja sitte seurasin ihmismassaa rantakadun suuntaan. Constanze sano, että sielä on tänään joku paraati. En tienny siitä juurikaan sen kummempaa etukäteen ja koska mulla oli aikaa jäin oottamaan sitä. Ootin sitä tunnin, puolitoista... No viimein oottavat ihmiset alko näkeen jotaki, mikä ei kyllä mun mielestä osottautunu sitte minkään odotuksen väärtiksi. Rekkojen lavoilla eri radiokanavien, kauppaketjujen ja ties minkä organisoimia ketkuttelijoita, puolialastomia (ja muutama oikeesti alaston) ihmisiä ja huonoa musiikkia. Heh, no tulipa nähtyä tuommonenki puoli Geneven kulttuurillista antia! Sai se kyllä ihmisiä liikenteeseen, yllättäen...
Seikkailut ei kuitenkaan ollu vielä ohi! Oon älyttömän ylpee itestäni, ku a) löysin ku vanha tekijä Geneven juna-asemalle b) osasin ostaa junalipun ranskankielisestä automaatista (menihän siihen hetki aikaa, ei ollu pätkääkään yksinkertasta!) c) löysin oikean laiturin d) ja se juna vieläpä pysähty Glandin kohalla! Nyt oon yksinäni täälä kotona. Cèsar ja Constanze on hakemassa lapsia Belindalta tuolta vajaan tunnin matkan päästä vuorilta ja sukulaiset on Genevessä juhlimassa.
Eilen tuli täyteen 3 viikkoa ja 5 päivää Emmin Sveitsin reissua ja se on puoliväli! Aika hullua (ja toisaalta kyllä pakko myöntää, helpottavaa) aatella että enemmän päiviä takana ku eessä. Sen kunniaksi alotin siis tänään vähä tuliaisshoppailuja ja huomasin, että siihen hommaanhan sais upotettua omaisuuden rahaa... Ois ihanaa tuua kaikille jotaki kivaa Sveitsi-krääsää, mutta johonkihan se raja on vedettävä.
En tiiä vielä mitä on illalla suunnitelmissa. Lapset tulee ainaki takas kotiin ja taitavat olla aika innoissaan serkkuvieraista. Huomena Lausanneen, mikäli aamulla vointi on sen mukanen, lasten urheilukisoihin! Sielä on kuulemma jotain maailmanluokan urheilijoita, joku tosi nopee juoksia, opettamassa ja sitte kisaillaan. Nyt on ollu niin kuuma, että huhhuhh. 30 astetta mont,a monta päivää, sisälläki on jo niin kuuma että nukkumisestkakaan ei meinaa tulla mitään. Viimeyönäki pyörin sängyssä johonki 3 asti... ja aamulla väsyttää! Sielä on vissiin ilmat jo vähä viilentyny, ainaki näin yks kaveri kirjotti tänään tekstarissa. +10 ja niin eespäin ;)
Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!
-emmi
torstaina, heinäkuuta 2
hammaskeijun odottelua
No informoidaan nyt kaikkia teitäkin, Ralphilta lähti tänään eka hammas! Voi sitä huutoa ku se viimein hupsheijaa irtos leikin tiimmellyksessä ja voi sitä ylpeyttä ku kyyneleet oli kuivattu. Ralph viettää iltaa parvekkeella oottellen hammaskeijua "tooth-fairy, my tooth got off! hey tooth-fairy!" ja Gland raikaa...
Tänä aamuna reipastelin lenkille ja voi mitä maastoja löysinkään. Nyt oon kolunnu joka ilmansuunnan mihin täältä Glandista vieviä teitä pääsee ja viimesellä kerralla nappas: aivan ihana patikointireitti metsän siimeksessä, peltojen reunoja ja matkalla "autiotupa" jonka pihassa on juomakelponen suihkulähde! Yks aivan ihana asia täälä lenkkeilyssä: suihkulähteet. Niitä on täälä Glandin "vanhassa", ranskalaisessa osassa ehkä kymmenkunta, katujen varsilla. Siis aivan tavallisia vesi-altaita, joihin tulee vettä nätisti semmosista avoimista näteistä putkista. Vasta viime viikonloppuna Co kerto mulle, että ne ei oo pelkkiä koristeita vaan niistä voi oikeesti juoda. En tietenkään eka uskonu, mutta tänään hoksasin niissä vesilaitoksen merkin ja seurasin muitten esimerkkiä ja nautin viileästä veestä. Se on kylmempää ja raikkaampaa mitä hanoista täälä tulee. Ihan loistavaa! Lähde sai ihan uuen merkityksen ko lenkistä nääntyneenä raahauduin ja ootin joka kulmalla että onko allasta :D
Lapset oli vielä nukku massa ku tulin takas ½ 11 maissa. Laiteltiin aamupalaa ja pidin Debbielle pianotunnin. Soittelun jälkeen harjoteltiin Ralphin kans Con pyynnöstä oikeinkirjotusta. Askarreltiin Ralph`s summer spelling 2009 -vihkonen, johon harjotellaan oikeinkirjotusta helpoilla sanoilla kymmenen sanaa päivässä. Sanat on sarjassa: fork, spoon, sheep, goat... Hienosti suju!
Lounaaksi kokkailtiin eilisen jämiä ja kananugetteja. Syönnin jälkeen Ralph alko kattoon Toystorya, Deb soitti pianoa ja mää treenasin enkkua. Kaikkien hommat kuitenki katkes ku huikea ukkoskuuro pyyhki yli Sveitsin. Vettä tuli ku saavista kaataen ja salamat oli tosi hienoja vasten mustia pilviä! Lapset halus ulos hyppimään saateesen, minkä mää tietenki eka kielsin. Sitte mietin että no miksi ei, kaikille on kuivat vaatteet heti tarjolla. Lopulta juoksin lasten perään ja niin oltiin märkinä kaikki : D
Kuivailujen jälkeen jatkettiin kukin hommiamme ja mysky jatko pauhaamistaan. Co ja Cèsar tuli kotiin, katottiin taas 24:sta ja riemuittiin Ralphin irronneesta hampaasta. Syötiin illallista ja äskön mää puhuin Jaanan kans netin kautta "puhelimessa" melkeen 2 tuntia! Ihanaa tämä tekonologia, melkeen kö ois käyny mutkan Himangalla. Ei tunnu ollenkaan, että tässä on tuhansia kilometrejä välissä. Pohdittiin elämää ja nyt on taas kevyt mieli, kiitos rakas ystävä.
Huomena perjantai! Uskomatonta, taas yks viikko menny ja aika täälä vaan vähenee. Pohdittiin Jaanan kans sitä ku monet kaverit lähtee viikon päästä armeijaan. Huokasin, että kenen kans mää sitte juttelen ko niin moni, jonka kans iltasin jutskailen vaihtaa armeijan harmaisiin. Mutta sitte hoksasin, että no eihän mulla viikon päästä oo jälellä enää ku 2 viikkoa ja sitte pääsen juttelemaan kasvotusten. Musta aika kulkee juuri sopivaa vauhtia!
Kauniita unia, nukkukaa hyvin.
-emmi
Tänä aamuna reipastelin lenkille ja voi mitä maastoja löysinkään. Nyt oon kolunnu joka ilmansuunnan mihin täältä Glandista vieviä teitä pääsee ja viimesellä kerralla nappas: aivan ihana patikointireitti metsän siimeksessä, peltojen reunoja ja matkalla "autiotupa" jonka pihassa on juomakelponen suihkulähde! Yks aivan ihana asia täälä lenkkeilyssä: suihkulähteet. Niitä on täälä Glandin "vanhassa", ranskalaisessa osassa ehkä kymmenkunta, katujen varsilla. Siis aivan tavallisia vesi-altaita, joihin tulee vettä nätisti semmosista avoimista näteistä putkista. Vasta viime viikonloppuna Co kerto mulle, että ne ei oo pelkkiä koristeita vaan niistä voi oikeesti juoda. En tietenkään eka uskonu, mutta tänään hoksasin niissä vesilaitoksen merkin ja seurasin muitten esimerkkiä ja nautin viileästä veestä. Se on kylmempää ja raikkaampaa mitä hanoista täälä tulee. Ihan loistavaa! Lähde sai ihan uuen merkityksen ko lenkistä nääntyneenä raahauduin ja ootin joka kulmalla että onko allasta :D
Lapset oli vielä nukku massa ku tulin takas ½ 11 maissa. Laiteltiin aamupalaa ja pidin Debbielle pianotunnin. Soittelun jälkeen harjoteltiin Ralphin kans Con pyynnöstä oikeinkirjotusta. Askarreltiin Ralph`s summer spelling 2009 -vihkonen, johon harjotellaan oikeinkirjotusta helpoilla sanoilla kymmenen sanaa päivässä. Sanat on sarjassa: fork, spoon, sheep, goat... Hienosti suju!
Lounaaksi kokkailtiin eilisen jämiä ja kananugetteja. Syönnin jälkeen Ralph alko kattoon Toystorya, Deb soitti pianoa ja mää treenasin enkkua. Kaikkien hommat kuitenki katkes ku huikea ukkoskuuro pyyhki yli Sveitsin. Vettä tuli ku saavista kaataen ja salamat oli tosi hienoja vasten mustia pilviä! Lapset halus ulos hyppimään saateesen, minkä mää tietenki eka kielsin. Sitte mietin että no miksi ei, kaikille on kuivat vaatteet heti tarjolla. Lopulta juoksin lasten perään ja niin oltiin märkinä kaikki : D
Kuivailujen jälkeen jatkettiin kukin hommiamme ja mysky jatko pauhaamistaan. Co ja Cèsar tuli kotiin, katottiin taas 24:sta ja riemuittiin Ralphin irronneesta hampaasta. Syötiin illallista ja äskön mää puhuin Jaanan kans netin kautta "puhelimessa" melkeen 2 tuntia! Ihanaa tämä tekonologia, melkeen kö ois käyny mutkan Himangalla. Ei tunnu ollenkaan, että tässä on tuhansia kilometrejä välissä. Pohdittiin elämää ja nyt on taas kevyt mieli, kiitos rakas ystävä.
Huomena perjantai! Uskomatonta, taas yks viikko menny ja aika täälä vaan vähenee. Pohdittiin Jaanan kans sitä ku monet kaverit lähtee viikon päästä armeijaan. Huokasin, että kenen kans mää sitte juttelen ko niin moni, jonka kans iltasin jutskailen vaihtaa armeijan harmaisiin. Mutta sitte hoksasin, että no eihän mulla viikon päästä oo jälellä enää ku 2 viikkoa ja sitte pääsen juttelemaan kasvotusten. Musta aika kulkee juuri sopivaa vauhtia!
Kauniita unia, nukkukaa hyvin.
-emmi
keskiviikkona, heinäkuuta 1
i <3 sun
voi että tykkään näistä perinteisistä kesänviettojutuista: aurinko ja uiminen. Tänään toteutettiin kumpaaki lasten kans oikeen antaumuksella.
Lähettiin jo aamusta Nyonin uima-altaalle. Ihanan hellepäivän katkas ukkoskuuro, joka ei ollu ihan vartin mittanen joten jouduttiin soittaan Cèsar hakemaan. Ilta onki sitte menny 24:sta katellessa, pianoa soitellessa ja lueskellessa. Oon jo lukenu Davis Pelzerin kirjan The lost boy ja eilen alotin ekan Harry Potterin. Potterit ei oo koskaan kiinnostanu mua, mutta oon tietenki kattonu elokuvat. Äiti osti mulle keväällä sen uusimman kirjan englanniksi ja pitäähän mun se sitte lukea, mutta kaikki aikasemmat tietenki ensin ;) Englanniksi lukeminen on mielenkiintosta ja aijon kyllä jatkaa harrastusta vaikka kotona onki tarjolla suomenkielisiäki kirjoja. Myös tekstitysten poisjättäminen elokuvista tai suomenkielisten korvaaminen englanniks ei oo ollenkaan tympeetä, päinvastoin mielenkiintosta.
Kirjottelin tuossa myös muutaman enkunkappaleen uudet sanat vihkoon, johon kerään sanastoa jota en vielä tiiä. Englannin suhteen sujuu siis hienosti ja huomaan, että tämä 24/7 englantielämä tuottaa tulosta: yksin ollessaniki esim lasken numerot englanniks ihan huomaatta. Tänään sielä altaalla kuulin yhtäkkiä ihan ku suomea ja sielähän oli kaks suomenkielistä perhettä! Se tuntuu joka kerta yhtä ällistyttävälle, törmätä suomalaisiin täälä. Ja aamulla tein löydön meijän jääkaapista: jotain mätijuttua tuubissa, ja kaikki tekstit suomeksi! Koitin udella Debiltä mistä se on, mutta ei hän tienny. Hassua kuin tämmöset pienet asiat kiinnostaa ihan älyttömästi ja on muka niin isoja, ku on jossaki missä suomesta ei tiietä paljo mitään.
Kello on jo ½ 10 mutta ei olla syöty ees illallista vielä. Kaikilla on vähän tämä elämänrytmi kääntyny: nukkumaan mennään puolenyön maissa ja lapset herää 10-11 maissa. Mikäs siinä, passaa mun rytmiin ihan hyvin ;)
huomena Cèsarilla on viimene oppintunti Lausannessa. mulla ja lapsilla ei oo kummempia suunnitelmia. Perjantaina tulee sitte Cèsarin sisko kahen poikansa kans ja lauantaina aijotaan kai mennä johonki musiikkifestareille. Täälä on näitä festivaaleja joka viikonloppu ja monta! Monissa on myös ilmanen sisäänpääsy ja se on mukavaa se, ei tartte maksaa kaikesta.
Eipä tässä tänään muuta! Lämpöä näyttää olevan edelleen 28 astetta... Haleja!
-emmi
Lähettiin jo aamusta Nyonin uima-altaalle. Ihanan hellepäivän katkas ukkoskuuro, joka ei ollu ihan vartin mittanen joten jouduttiin soittaan Cèsar hakemaan. Ilta onki sitte menny 24:sta katellessa, pianoa soitellessa ja lueskellessa. Oon jo lukenu Davis Pelzerin kirjan The lost boy ja eilen alotin ekan Harry Potterin. Potterit ei oo koskaan kiinnostanu mua, mutta oon tietenki kattonu elokuvat. Äiti osti mulle keväällä sen uusimman kirjan englanniksi ja pitäähän mun se sitte lukea, mutta kaikki aikasemmat tietenki ensin ;) Englanniksi lukeminen on mielenkiintosta ja aijon kyllä jatkaa harrastusta vaikka kotona onki tarjolla suomenkielisiäki kirjoja. Myös tekstitysten poisjättäminen elokuvista tai suomenkielisten korvaaminen englanniks ei oo ollenkaan tympeetä, päinvastoin mielenkiintosta.
Kirjottelin tuossa myös muutaman enkunkappaleen uudet sanat vihkoon, johon kerään sanastoa jota en vielä tiiä. Englannin suhteen sujuu siis hienosti ja huomaan, että tämä 24/7 englantielämä tuottaa tulosta: yksin ollessaniki esim lasken numerot englanniks ihan huomaatta. Tänään sielä altaalla kuulin yhtäkkiä ihan ku suomea ja sielähän oli kaks suomenkielistä perhettä! Se tuntuu joka kerta yhtä ällistyttävälle, törmätä suomalaisiin täälä. Ja aamulla tein löydön meijän jääkaapista: jotain mätijuttua tuubissa, ja kaikki tekstit suomeksi! Koitin udella Debiltä mistä se on, mutta ei hän tienny. Hassua kuin tämmöset pienet asiat kiinnostaa ihan älyttömästi ja on muka niin isoja, ku on jossaki missä suomesta ei tiietä paljo mitään.
Kello on jo ½ 10 mutta ei olla syöty ees illallista vielä. Kaikilla on vähän tämä elämänrytmi kääntyny: nukkumaan mennään puolenyön maissa ja lapset herää 10-11 maissa. Mikäs siinä, passaa mun rytmiin ihan hyvin ;)
huomena Cèsarilla on viimene oppintunti Lausannessa. mulla ja lapsilla ei oo kummempia suunnitelmia. Perjantaina tulee sitte Cèsarin sisko kahen poikansa kans ja lauantaina aijotaan kai mennä johonki musiikkifestareille. Täälä on näitä festivaaleja joka viikonloppu ja monta! Monissa on myös ilmanen sisäänpääsy ja se on mukavaa se, ei tartte maksaa kaikesta.
Eipä tässä tänään muuta! Lämpöä näyttää olevan edelleen 28 astetta... Haleja!
-emmi
tiistaina, kesäkuuta 30
reipastelua
tänään ollaan taas oltu reippaita. jos eilen oli siivouspäivä, nii tänään jatkettiin ihan samalla teemalla.
Eilen illalla Deb keksi pitää "overnight"-partyt mun huoneessa. Ladattiin tyttöleffa netistä ja katottiin se. Puheltiin kaikkea ja kumpanenki tyttö mun sängyssä. Kuuma oli kahestaan, mutta ei auttanu valittaa ko oli overnightit :D Ralph tuli aamulla vielä joukon jatkoks.
Aamupäivästä tehtiin pikanen shoppailureissu Nyoniin ja kuten arvasin, sieltä ne mun lähes täydelliset bikinit sitte löyty! Oikeen hyvä juttu, koska huomena taitaa olla uiskentelua ja biitseilyä ohjelmassa. Toivottavasti! Ilma on ollu tosi hikinen, ei ees mitenkään älyttömän aurinkoinen, mutta kostea ja hiostava. Ku tultiin Nyonista Cèsarilla oli meille tehtävälista, jota sitte koitettiin toteuttaa... Vähän tuli karu olo ko lista tehtäviä, mutta Cèsar jos joku on organisoija! Kellonajatki annetaan aina viien minuutin tarkkuudella. Ennen lähtöä tulee ilmotuksia: "lähtö kymmenen minuutin päästä", "viien minuutin päästä mennään!" ja jos sovitaan jotain aamupalalla, nii lähtöaika ei oo "tässä kohta" vaan "12.20". Parempi niin päin, ku että aikataulut aina pettäis ja joutuis ootteleen. Mää oon kyllä aina ekana valmis ja nopeimpana lähdöissä, Cèsarilla kestää aina aikaa tälläytymiseen...
Mutta siis, tehtävälistaa alettiin toteuttaa. Kärkeen pidettiin pianotunti, jonka jälkeen mää jätin Debin treenaamaan ja laitoin meille lounasta: spaghettia ja tonnikala-tomaati-kastiketta :D no nam mikä yhistelmä. Ralph keksi inhota tomaattia ja ei sitte syöny mitään. Tämä napostelukulttuuri tässä perheessä on jotain ihan uskomatonta... Yks kaappi on täynnä keksejä, suklaata, sipsejä, kuivattuja hedelmiä ja kaikkea mahollista pientä naposteltavaa. Ralph käy tällä kaapilla jatkuvasti, ihan koko ajan. Mää sitte annoin uhkauksen, että mitään syömistä ei tipu ennenku spaghettilautanen on tyhjä. Olihan siinä sitte vahtimista, ettei se pyllistele sielä namikaapilla... Lounaan jälkeen aloin pestä ikkunoita. En enää kestäny katella ja ko Cèsar siihe suuntaan sitte vähä vinkkas, nii mää tartuin rätteihin! Haaste se oli, koska tässä huoneistossa on isot, koko huonekorkeuden korkeet ikkunat, jotka saa auki vaan yhestä kohtaa. Alaosaa ei saa auki ollenkaan, niin jouduin kehittelemää mopista lisäkäsivarren, että yletyin niihin alaikkunoihinki. Vaan tulipa puhasta! Deb oli aivan innoissaan ja ekana ku Co tuli kotiin kilju hänelle, että "mom, mom! we can see!" Ei siis turhan usein pestä ikkunoita...
Käytiin myös kaupassa, pestiin lakanat, järjesteltiin, katottiin Ice Age, soitettiin lisää pianoa ja kävin Ralphin kans pyöräilemässä vähän. Mentiin tuonne ruohokentälle, jonka reunalla on paikallisten pikku- ja isompienki poikien pyöräilymestat. Ralphin piti tietenki päästä mukaan ja voi että oli hupasta seurata vierestä ku hän pikku pyörällään vinttas isojen poikien perässä ja polki aivan uskomatonta vauhtia, että pysy ees vähä perässä. Ralph on vasta nyt ku mää oon ollu täälä oppinu ajamaan ilman apurattaita ja meno on vielä vähä huteraa. Matkalla kotiin on yks alikulku ja tietenki alamäki, jossa tulee mun mielestä liian kovat vauhit... Tanko vippaa ja meno on s:n muotosta. Myös autojen läheisyydessä oon huolissani, ko Ralph saattaa yhtäkkiä vaan kääntyä sanomaan mulle jotain eikä tajua aatella että tanko ja ajosuunta kääntyy samalla. Olin sitte tietenki yhtä "be careful!":ia ja "watch, were are you driving!":ia ja kuten miehet yleensä, Ralp hermostu neuvomisesta ja huusi: "AND YOU -BE CAREFUL WITH CARS!"
Pihalla tein myös kukkaseppeleen ja se sai kovasti ihailua osakseen, Ralph haluais nukkuakki se päässä. Deb ei ollu ikinä nähnykkään semmosta ja Cèsar kysy, mistä mää sen ostin. Voi kaupunkilaisia!
Kuroin tässä illalla vähä enkunopintoja kiinni... Heh, 22 päivää täälä takana ja 2 kurssia oon saanu käytyä noin niinkö sanastoa. 4 kurssia ja kielioppikirja ois vielä käymättä ja aikaa 30 päivää. Pitäs vähä ahkeroida!
Huomisesta ei siis tarkempaa tietoa, nyt tekis mieli nukkua. Ehkä mää kuitenki hoidan vielä vähä sosiaalisiasuhteita tämän mainion aparaatin avulla ja tingin yöunista, taas :)
-emmi
Eilen illalla Deb keksi pitää "overnight"-partyt mun huoneessa. Ladattiin tyttöleffa netistä ja katottiin se. Puheltiin kaikkea ja kumpanenki tyttö mun sängyssä. Kuuma oli kahestaan, mutta ei auttanu valittaa ko oli overnightit :D Ralph tuli aamulla vielä joukon jatkoks.
Aamupäivästä tehtiin pikanen shoppailureissu Nyoniin ja kuten arvasin, sieltä ne mun lähes täydelliset bikinit sitte löyty! Oikeen hyvä juttu, koska huomena taitaa olla uiskentelua ja biitseilyä ohjelmassa. Toivottavasti! Ilma on ollu tosi hikinen, ei ees mitenkään älyttömän aurinkoinen, mutta kostea ja hiostava. Ku tultiin Nyonista Cèsarilla oli meille tehtävälista, jota sitte koitettiin toteuttaa... Vähän tuli karu olo ko lista tehtäviä, mutta Cèsar jos joku on organisoija! Kellonajatki annetaan aina viien minuutin tarkkuudella. Ennen lähtöä tulee ilmotuksia: "lähtö kymmenen minuutin päästä", "viien minuutin päästä mennään!" ja jos sovitaan jotain aamupalalla, nii lähtöaika ei oo "tässä kohta" vaan "12.20". Parempi niin päin, ku että aikataulut aina pettäis ja joutuis ootteleen. Mää oon kyllä aina ekana valmis ja nopeimpana lähdöissä, Cèsarilla kestää aina aikaa tälläytymiseen...
Mutta siis, tehtävälistaa alettiin toteuttaa. Kärkeen pidettiin pianotunti, jonka jälkeen mää jätin Debin treenaamaan ja laitoin meille lounasta: spaghettia ja tonnikala-tomaati-kastiketta :D no nam mikä yhistelmä. Ralph keksi inhota tomaattia ja ei sitte syöny mitään. Tämä napostelukulttuuri tässä perheessä on jotain ihan uskomatonta... Yks kaappi on täynnä keksejä, suklaata, sipsejä, kuivattuja hedelmiä ja kaikkea mahollista pientä naposteltavaa. Ralph käy tällä kaapilla jatkuvasti, ihan koko ajan. Mää sitte annoin uhkauksen, että mitään syömistä ei tipu ennenku spaghettilautanen on tyhjä. Olihan siinä sitte vahtimista, ettei se pyllistele sielä namikaapilla... Lounaan jälkeen aloin pestä ikkunoita. En enää kestäny katella ja ko Cèsar siihe suuntaan sitte vähä vinkkas, nii mää tartuin rätteihin! Haaste se oli, koska tässä huoneistossa on isot, koko huonekorkeuden korkeet ikkunat, jotka saa auki vaan yhestä kohtaa. Alaosaa ei saa auki ollenkaan, niin jouduin kehittelemää mopista lisäkäsivarren, että yletyin niihin alaikkunoihinki. Vaan tulipa puhasta! Deb oli aivan innoissaan ja ekana ku Co tuli kotiin kilju hänelle, että "mom, mom! we can see!" Ei siis turhan usein pestä ikkunoita...
Käytiin myös kaupassa, pestiin lakanat, järjesteltiin, katottiin Ice Age, soitettiin lisää pianoa ja kävin Ralphin kans pyöräilemässä vähän. Mentiin tuonne ruohokentälle, jonka reunalla on paikallisten pikku- ja isompienki poikien pyöräilymestat. Ralphin piti tietenki päästä mukaan ja voi että oli hupasta seurata vierestä ku hän pikku pyörällään vinttas isojen poikien perässä ja polki aivan uskomatonta vauhtia, että pysy ees vähä perässä. Ralph on vasta nyt ku mää oon ollu täälä oppinu ajamaan ilman apurattaita ja meno on vielä vähä huteraa. Matkalla kotiin on yks alikulku ja tietenki alamäki, jossa tulee mun mielestä liian kovat vauhit... Tanko vippaa ja meno on s:n muotosta. Myös autojen läheisyydessä oon huolissani, ko Ralph saattaa yhtäkkiä vaan kääntyä sanomaan mulle jotain eikä tajua aatella että tanko ja ajosuunta kääntyy samalla. Olin sitte tietenki yhtä "be careful!":ia ja "watch, were are you driving!":ia ja kuten miehet yleensä, Ralp hermostu neuvomisesta ja huusi: "AND YOU -BE CAREFUL WITH CARS!"
Pihalla tein myös kukkaseppeleen ja se sai kovasti ihailua osakseen, Ralph haluais nukkuakki se päässä. Deb ei ollu ikinä nähnykkään semmosta ja Cèsar kysy, mistä mää sen ostin. Voi kaupunkilaisia!
Kuroin tässä illalla vähä enkunopintoja kiinni... Heh, 22 päivää täälä takana ja 2 kurssia oon saanu käytyä noin niinkö sanastoa. 4 kurssia ja kielioppikirja ois vielä käymättä ja aikaa 30 päivää. Pitäs vähä ahkeroida!
Huomisesta ei siis tarkempaa tietoa, nyt tekis mieli nukkua. Ehkä mää kuitenki hoidan vielä vähä sosiaalisiasuhteita tämän mainion aparaatin avulla ja tingin yöunista, taas :)
-emmi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)