kotona?

melko lepponen maanantai mulla kyllä ollu. Lapset lähti aamulla Cèsarin kans uimaan ja tulivat takas 3 maissa, soitettiin vähä pianoa ja sitte Cèsar kysy haluanko lähtä Nyoniin ja koska halus, hän vei mut sinne ja haki ennen illallista. ha! töitä muka.

Aamulla kuulostelin viimeseen asti millon lapset herää, ettei tarttis herätä hetkeäkään liian aikasin... Hah, hyvin alkaa tämän mun teen-reippaasti-parhaani -asenteinen uus viikko. Lähetin Cèsarin ja lapset matkaan ja otin huushollin haltuun: imuroin, siivosin kylppärit, pyyhi pölyt, petasin sänkyjä, pistin keittiön kuosiin ja kaikkea semmosta. Isi soitti ja oli ihanaa jutella! Kävin mutkan postissa vaan todetakseni että unohin taas, että postitädin viettää siestaa 12-14. Noo, korjasin vahingon ja kävin ajankuluksi jäätelöllä. Tulin takas kotiin, opiskelin sanajärjestysasioita, kuuntelin musaa ja lähin kahen jälkeen uuestaan postireissulle. Tulin takas, jatkoin englannin parissa kunnes lapset ja Cèsar tuli. Laitettiin lounasta, pidin pianotunnin ja lähin sinne Nyoniin.
Alunperin mää luulin, että ollaan menossa Debbien kans! Sitte ku oltiin lähössä Ralph ei liikauttanu evääkään ja Debbie soitteli pianoa, lähettiinki Cèsarin kans vaan ja se vei mut sinne ja sano tulevansa hakemaan seittemältä. Heh, en tiiä oliko heillä joku tarve päästä musta eroon!

Nyon-ilta oli hyvä, kovin hyvä. Istuin vaan aallonmurtajalla, kattelin vuoria ja purjeveneitä järvellä ja mietiskelin. Hoksasin, että ajattelen suomiasioita IHAN LIIKAA! Haikailen koko ajan kolmen viikon päähän mitä kaikkea teen ku pääsen takas kotia. En mää ees halua kotiin just nyt! Paras siis keskittyä täysillä täälä olemiseen... Ajatukset vaan karkaa väkisin välillä kaikkiin teihin sielä ja kaikkeen mitä missaan. Koitan olla ajatelematta, koska sitte en muista olla läsnä täälä ja ehkä siitä on kysymys siinä mitä Constanze ja Cèsar on mulle sanoneet. Ja voi Sveitsi tietää kuin paljo oon puhunu! Oon ottanu asiaks puhua ihan mistä vaan ja ku ruuan jälkeen pistin tiskit koneeseen (niinkö oon kyllä tehny joka ilta) nii Constanze sipas mun kättä ku kävelin ohi ja sano että "noniin! tästä mää puhuin perjantaina!" oliko tuo kehu, kiitos? luulempa niin... :D

Äskön tuossa soiteltiin Debbien kans pianoa ja lauleskeltiin kaikkea. Debbie on ihan ihastunu johonki poikaan ja voi ku kuulen siitä koko ajan... Debbie on kaikkea sitä mitä pikkusiskot taitaa olla. Hyvä että mulla on nyt yks, ku biologisia ei oo siunaantunu!
24 tuola taas pyörii olohuoneessa ja taidan olla "tylsä" ja "luuseri" ku en oo kattomassa.

Tänä aamuna, ku lapset ja Cèsar oli lähteny, puhelin soi ja mää vastasin ekaa kertaa, ku ei kukaan muu ollu vastamassa. Se oli Constanze, joka vaan kyseli että ei olla nukuttu pommiin. Lopetin puhelun ja jotenki aattelin, että nyt tämä alkaa tuntuun melkeen ko kodilta! Kohta iskä soitti ja juteltiin ja sitte vaan siivoilin ja lähin postiin. Tunnen Glandin jo hyvin ja postissa asioiminen onnistuu, vaikka se pitääki tehä ranskaksi! Aatelkaa nyt, kuin jalo taito: asioida postissa ranskaksi. Sitte menin ruokakauppaan, jonka myyjä tuntee mut jo. Tulin takas omilla avaimillani ja ehkä ekaa kertaa ikinä osasin ekalla kerralla kääntää avainta oikeeseen suuntaan! Täälä nuo lukot on iha ihmeellisiä, pitää hullun kauan veivata ennenkö löytyy se "toinen pää" ja ovi aukeaa. Toiseen suuntaan ku kääntää se löytyy heti ja toiseen suuntaan joutuu kelaamaan koko systeemin. Ja käännän tietenki aina siihen "väärään" suuntaan, mutta tänään en!
Tänään tuli 4 viikkoa täyteen täälä oloa. Ehkä siinä ajassa oppii avaamaan sveitsiläisiä lukkoja ;)

Rutiinit, rutiinit. Ne alkaa asettua kohalleen ja se tuo sitä kaivattua turvallisuuden tunnetta. Ekoina viikkoina oli ku pilven päällä, turvatonta ko kaikki oli uutta. Oma huone ei tuntunu omalta, jääkaapille oli noloa mennä kaiveleen ja aamulla koitti livahtaa vessaan nii ettei kukaan nää mua tukka pystyssä. Tämä on nyt vähän tämmönen käännekohta, luulisin!

Käytiin vielä äskön Con ja Ralphin kans iltakävelyllä. Niin ihanaa ku on pimeetä ja lyhyissä valot ja lämmin! Tuosta tulee kyllä rutiini, haluan tehä ton joka ilta. Eikä hyttysiä, ei ainuttakaan. Kärpäsiä on välillä sisällä, mutta niistähän selviää lätkällä. Oon treenauttanu refleksejä ja metästäny niitä käsipelillä. Oon jo aika hyvä!

Nyt kauniita unia rakkaat!
-emmi