kotona, ilman kysymysmerkkiä

Jos viime merkinnässä hehkutin tuntevani oloni kotosaks Glandissa, niin voin todeta että ei tuola maailmalla voi tuntea mitään sen kaltasta ku oma koti, omat rakkaat omassa rakkaassa kotimaassa.

Oon siis kotona, Suomessa Oulun Kaakkurissa. Koko kotiinlähtöpäätös ja kaikki tapahtu mahottoman nopeessa aikataulussa ja oon Jumalalle kiitollinen, että kaikki suju näin sutjakkaasti.
Lähdön syynä oli isä-Cèsarin liian tuttavalliseksi käyny käytös. Mulla tuli raja vastaan ja pelkkä ehotus seikkailuista riitti. Mitään ikävää sinänsä ei siis onneks ehtiny tapahtua, mutta oleminen kävi epämukavaksi ja uskon että kotiinlähtö oli kummallekki osapuolelle paras ratkasu.

Seikkailua on sitte saanu kokea matkailun ja selviytymisen merkeissä! vuorokausi sitte lähin Glandin juna-asemalta kohti rakasta kotimaata ja nyt oon ollu kotona muutaman tunnin, käytiin jo äitin kans kaupassa. Glandista junailin itteni ensin Geneveen, vaihoin junaa ja päädyin Geneven lentokentälle. Lähtöselvityksen, tullin ja terminaalin A3 jälkeen istuin Air Balticin koneessa ja irtosin Sveitsin maaperältä. Tunnelmat oli sekavat, toisaalta kovin helpottuneet ku tiesin pääseväni kotiin. Toisaalta lapsia oli ikävä jo sillä sekunilla ku painoin ulko-oven kiinni ja muutenki oli kurjaa, että reissu päätty ikävissä merkeissä.
Lensin Genevestä Latvian Riikaan ja vaihoin konetta, erittäin pikasella aikataululla. Riikasta Helsinkiin ja ette voi kuvitella kuin hyvältä tuntu hengittää kotimaassa! En kyllä oo tainnu vielä ikinä olla näin helpottunu Suomessa olemisesta. Helsinki-Vantaalta suunnistin bussilla 615 Helsingin rautatieasemalle. Ostin lipun, vastailin puhelimeen, viesteihin ja soittelin ja tekstasin ja 21.23 hyppäsin junaan ja lähin kohti Oulua.

Juna matka suju hitaasti ja mietiskellessä kaikkea sattunutta. Epätodelliselta tuntu että vielä samana aamuna olin istunu Glandissa aamupalalla. Matka kesti 10 ja ½ tuntia ja tunsin kyllä jokasen tunnin : D nukkuminen oli vähä vaikeeta, mutta viimein herätyskello soi 7.15 ja ponkasin pystyyn. OULU!
Äiti ja isi oli laiturilla vastassa ja olipa helpotus olla kotona.
Oon myös kovin ylpeä itestäni, että selvisin maailmalla näinki hienosti! Junien ja lentojen vaihothan nyt on ihan arkipäivää ;)

näin tämä blogi nyt sitte taitaa loppua näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Reissu ei ollu floppi, paljon jäi kuvia, muistoja ja kokemuksia. Rikkaampana ja melkeen metrin henkisesti kasvaneena on aika mukava aatella, että puolet kesästä on vielä jäljellä. Eikä mitään suunnitelmia kuukauteen, se on mulle kovin kovin harvinaista herkkua!

Kiitos kaikille jotka ootte lueskellu tätä ja jättäneet kommenttia. Jaettu ilohan on tunnetusti kaksinkertanen! Ihanaa kesän jatkoa,
-emmi

kotona?

melko lepponen maanantai mulla kyllä ollu. Lapset lähti aamulla Cèsarin kans uimaan ja tulivat takas 3 maissa, soitettiin vähä pianoa ja sitte Cèsar kysy haluanko lähtä Nyoniin ja koska halus, hän vei mut sinne ja haki ennen illallista. ha! töitä muka.

Aamulla kuulostelin viimeseen asti millon lapset herää, ettei tarttis herätä hetkeäkään liian aikasin... Hah, hyvin alkaa tämän mun teen-reippaasti-parhaani -asenteinen uus viikko. Lähetin Cèsarin ja lapset matkaan ja otin huushollin haltuun: imuroin, siivosin kylppärit, pyyhi pölyt, petasin sänkyjä, pistin keittiön kuosiin ja kaikkea semmosta. Isi soitti ja oli ihanaa jutella! Kävin mutkan postissa vaan todetakseni että unohin taas, että postitädin viettää siestaa 12-14. Noo, korjasin vahingon ja kävin ajankuluksi jäätelöllä. Tulin takas kotiin, opiskelin sanajärjestysasioita, kuuntelin musaa ja lähin kahen jälkeen uuestaan postireissulle. Tulin takas, jatkoin englannin parissa kunnes lapset ja Cèsar tuli. Laitettiin lounasta, pidin pianotunnin ja lähin sinne Nyoniin.
Alunperin mää luulin, että ollaan menossa Debbien kans! Sitte ku oltiin lähössä Ralph ei liikauttanu evääkään ja Debbie soitteli pianoa, lähettiinki Cèsarin kans vaan ja se vei mut sinne ja sano tulevansa hakemaan seittemältä. Heh, en tiiä oliko heillä joku tarve päästä musta eroon!

Nyon-ilta oli hyvä, kovin hyvä. Istuin vaan aallonmurtajalla, kattelin vuoria ja purjeveneitä järvellä ja mietiskelin. Hoksasin, että ajattelen suomiasioita IHAN LIIKAA! Haikailen koko ajan kolmen viikon päähän mitä kaikkea teen ku pääsen takas kotia. En mää ees halua kotiin just nyt! Paras siis keskittyä täysillä täälä olemiseen... Ajatukset vaan karkaa väkisin välillä kaikkiin teihin sielä ja kaikkeen mitä missaan. Koitan olla ajatelematta, koska sitte en muista olla läsnä täälä ja ehkä siitä on kysymys siinä mitä Constanze ja Cèsar on mulle sanoneet. Ja voi Sveitsi tietää kuin paljo oon puhunu! Oon ottanu asiaks puhua ihan mistä vaan ja ku ruuan jälkeen pistin tiskit koneeseen (niinkö oon kyllä tehny joka ilta) nii Constanze sipas mun kättä ku kävelin ohi ja sano että "noniin! tästä mää puhuin perjantaina!" oliko tuo kehu, kiitos? luulempa niin... :D

Äskön tuossa soiteltiin Debbien kans pianoa ja lauleskeltiin kaikkea. Debbie on ihan ihastunu johonki poikaan ja voi ku kuulen siitä koko ajan... Debbie on kaikkea sitä mitä pikkusiskot taitaa olla. Hyvä että mulla on nyt yks, ku biologisia ei oo siunaantunu!
24 tuola taas pyörii olohuoneessa ja taidan olla "tylsä" ja "luuseri" ku en oo kattomassa.

Tänä aamuna, ku lapset ja Cèsar oli lähteny, puhelin soi ja mää vastasin ekaa kertaa, ku ei kukaan muu ollu vastamassa. Se oli Constanze, joka vaan kyseli että ei olla nukuttu pommiin. Lopetin puhelun ja jotenki aattelin, että nyt tämä alkaa tuntuun melkeen ko kodilta! Kohta iskä soitti ja juteltiin ja sitte vaan siivoilin ja lähin postiin. Tunnen Glandin jo hyvin ja postissa asioiminen onnistuu, vaikka se pitääki tehä ranskaksi! Aatelkaa nyt, kuin jalo taito: asioida postissa ranskaksi. Sitte menin ruokakauppaan, jonka myyjä tuntee mut jo. Tulin takas omilla avaimillani ja ehkä ekaa kertaa ikinä osasin ekalla kerralla kääntää avainta oikeeseen suuntaan! Täälä nuo lukot on iha ihmeellisiä, pitää hullun kauan veivata ennenkö löytyy se "toinen pää" ja ovi aukeaa. Toiseen suuntaan ku kääntää se löytyy heti ja toiseen suuntaan joutuu kelaamaan koko systeemin. Ja käännän tietenki aina siihen "väärään" suuntaan, mutta tänään en!
Tänään tuli 4 viikkoa täyteen täälä oloa. Ehkä siinä ajassa oppii avaamaan sveitsiläisiä lukkoja ;)

Rutiinit, rutiinit. Ne alkaa asettua kohalleen ja se tuo sitä kaivattua turvallisuuden tunnetta. Ekoina viikkoina oli ku pilven päällä, turvatonta ko kaikki oli uutta. Oma huone ei tuntunu omalta, jääkaapille oli noloa mennä kaiveleen ja aamulla koitti livahtaa vessaan nii ettei kukaan nää mua tukka pystyssä. Tämä on nyt vähän tämmönen käännekohta, luulisin!

Käytiin vielä äskön Con ja Ralphin kans iltakävelyllä. Niin ihanaa ku on pimeetä ja lyhyissä valot ja lämmin! Tuosta tulee kyllä rutiini, haluan tehä ton joka ilta. Eikä hyttysiä, ei ainuttakaan. Kärpäsiä on välillä sisällä, mutta niistähän selviää lätkällä. Oon treenauttanu refleksejä ja metästäny niitä käsipelillä. Oon jo aika hyvä!

Nyt kauniita unia rakkaat!
-emmi

"niin on kaunis maa"

kyseinen laulu Nuoren seurakunnan veisukirjasta tuli mieleen ko aloin tätä päivää tiivistämään otsikkoon. Voi jestas, tänään on Glandin ja Lausannen väli kyllä antanu parastaan ja kuvista katottuna päivän tsekatut maisemat ja kylät näyttää ihan "kuin postikortista"-tyyliseltä setiltä. Kyllä meille on annettu kaunis maailma!

Aamupäivä vietettiin armaitten sukulaisten seurassa kattoen Madagaskar kakkosta, syöden lounasta ja jutellen niitänäitä. Olivat kyllä hupasta sakkia! Silpoin sipulia ja itketti tietenki kamalasti, nii Hugo tokas että "oh honey, don`t cry! We can come back another weekend!" Carlitos täytti tänään 19-vuotta nii sen kunniaksi sitte kilisteltiin. Mua myös nauratti yhessä tilanteessa, ku Debbie laitto meille jäätelöä. Huomas taas monikulttuurisuuden ku Carlitos kiitti espanjaksi "gracias", mää ranskaksi "merci" ja Debbie vastas "you`re welcome!"

Kahen jälkeen minä, Ralph, Constanze ja Debbie lähettiin Lausanneen johonki lasten urheilutapahtumaan. Sinne oli kutsuttu lapsia vähän jokapuolelta, 8-14 vuotiaita ja tapahtuman vetonaulana oli tusina huippuyleisurheilijoita. Noloa myöntää, mutten tuntenu heistä ainuttakaan. Se tumma Jamaikalainen (mm- vai olympiamestari?) huippujuoksijapoika piti olla tulossa, mutta ei sitte päässykkään. Muita en tienny, mutta olivat kuulemma kovia nimiä.


Tapahtuman jälkeen otettiin vähän kuvia, hörpättiin kokista ja lähettiin ajeleen kotiinpäin. Debbien ja Ralphin suureksi epäonneksi me taijetaan olla Constanzen kans melkosia seikkailijoita! Koska mulla ei vielä Lausannesta lähtiessä ollu yhtään kuvaa upeista auringonkukkapelloista, päätettiin ajaa sivuun moottoritieltä ja körötellä pikkuteitä tänne Glandiin hyvien kuvien toivossa. Ajettiin johonki pikkukylään ja alas järvelle, koska Constanze ei ollu ikinä käyny sielä. Löydettiin ehkä kaunein vanhankaupunki, minkä oon ikinä nähny! Lapset oli kyllästyneitä ja kitiseviä, mutta me vaan kuvattiin ja ihasteltiin. En voi uskoa että joku saa tosiaan asua semmosessa paikassa... Ikkunasta avautu kaikki sinisen eri sävyt käsittävä Geneve järvi, rauhallinen rantakatu ja vastarannalla Lausanne. En halua ees tietää kuin uskomattomalta sielä näyttää illalla! Kaikki Lausannen valot. Voi elämä, sinne on päästävä joskus uuestaan ja pimeellä.



Seikkailtiin tuossa kylässä myös vähä enemmän ja päädyttiin poliisin pakeille ;) Älkää huoliko, rikosreksteri on edelleen "tyhjä taulu"! Löydettiin tuolta rannasta semmonen mini läppäri, jossa oli mesekeskustelut auki ja koitettiin käyä palauttamassa se poliisilaitokselle, mutta laitoksella ei ollu vastaanottoa. Constanze otti sen läppärin mukaan ja on koittanu niitten mesekeskusteluitten kautta saaha sanan sen omistajalle, että se on tallessa ja voi tulla hakemaan. Oon tuntenu suurta myötätuntoa sitä toistaseks meille anonyymia omistajaa kohtaan, voin vaan kuvitella miltä tuntuu...

Vähä ennen Glandia löydettiin kunnon auringonkukkapeltoja, juuriki mun lenkkireitin varrelta tuolta vuoren rinteeltä. Ah! En ois uskonu, että tyttö voi talsia itteänsä silmien tasolle asti ulottuvien auringonkukkien seassa, mutta se on mahollista. Se on kyllä kokemus, ihana! Ja taas ihmeteltiin kaunista maailmaa...


Omaisuuden kadottamisesta ja varastamisesta puheenollen, eilen Genevessä todistin myymälävarkautta. Ruokakaupassa oli pitkät jonot sen tyhmän festivaalin takia eikä eräs nuorimies jaksanu viinipullonsa kans jonottaa. Yhen tumman tytön kans seurattiin ku hän näppärästi pullo kourassa oikas naapurikassan portin alta ja paineli menemään kenenkään häntä pysäyttämättä. Tähän vois nyt tietenki iskeä psykologisia tutkimustuloksia siitä miks kukaan ei tehny mitään. Ainaki me kaks, minä ja se tyttö, nähtiin mitä tapahtu. Seurattiin vaan epäuskosina silmät suurella että onko se tosiaan noin tyhmä ja uhkarohkea, siinä oli ehkä 4 metrin päässä myyjä täyttämässä hyllyjä. Sinne se kuitenki paineli ja myöhemmin tietenki omatunto soimas ku ei tehny mitään...
Seuraavassa hetkessä ku pääsin kassalle en löytäny lompakkoa... Voi kamala sitä tunnetta, mulla oli just Constanzelta saatu koko kesän palkka sielä!! Onneks se sitte pikku penkomisen jälkeen löyty sieltä laukusta, mutta kyllä siinä ehti jo useemman rivin Isä Meitää lukea. Huh!
Käteviä pikku näpäytyksiä nämä tämmöset läheltäpiti-tilanteet, muistaa taas olla varuillaan.

Huomena ois sitte taas maanantai. Aika menee kyllä uskomattoman nopeesti.
Kirkonkellon lyö puoltayötä ja aamupäivä ois yksin kotona oleskelua, ku lapset menee Cèsarin kans uimakouluun. Ens viikolla lapset on joka aamu 10.30-12 vuorilla olevalla uima-altalla uimakoulussa. Mää en ainakaan vielä huomena lähe mukaan tämän flunssan takia, mutta ehkä keskiviikkona sitte. Debbie sano myös, että kaks heillä jokunen vuosi sitte asuneita nuoria miehiä on ehkä tulossa ens viikolla kylään! Eikä näyttäneet yhtään hullummilta kavereilta, ku Debbie näytti kuvia facebookista. He ovat amerikasta ja toinen oli arkkitehtiopiskelija. Juttuseuraa odotellessa! He ainaki osaisivat paremmin englantia ku tämän viikonlopun vieraat.

Adios!
-emmi

reissun puoliväli!

Eilen tuli välipäivä bloggailuun, mutta hengissä ollaan. Enhän mää enää ees muista mitä me eilen tehtiin...

Aamusella Ralph tuli herättään mua, syötiin aamupalaa, hengailtiin, harjoteltiin oikeinkirjousta, suunniteltiin viikonloppua, soiteltiin pianoa ja katottiin 24:sta. Lapset lähti iltapäivällä Belindan, joka on se Ralphin ranskankielen treenauttaja, luo yökylään! Ralphin eka "overnight"-juttu. Ku lapset oli lähteny, mää käytin hiljasuuden ja ihmeellisen rauhan hyväksi ja otin päiväunet. Oon saanu jonku ihme kurkkupöpön. Olo on kökkö, vetämätön ja särkevä mutta ainoat "oikeat" vaivat on äänen käheys ja kurkku ihan könttinä. Ei oo nuhaa eikä oo päänsärkyä eikä muuta flunssaan liittyvää. Otin siis päiväunet ja koitin vähä ottaa rennosti.
Ilta meniki sitte postin vastaanottamisessa, vastailussa ja Constanzen kans jutellessa. Cèsar lähti 8 maissa hakemaan siskoaan Geneven kentältä ja me jäätiin kaksin kotia. Juteltiin ekaa kertaa oikeestaan kunnola tästä mun täälä olosta ja kummanki tunnelmista. Constanzen oli yllättyny ku sanoin, että mulla on oikeen mukavaa ja nautin täälä olosta ja tekemisestä. Mää taas olin yllättyny siitä, että Constanzen mielestä oon hiljanen ja vaikka mää oon kovasti petrannu Cèsarin toivomissa asioissa nii edelleen Co painotti että PUHU ENEMMÄN. En tiiä mitä mun pitäis tehä, höpöttää taukoamatta? Empä tiiä, eikö sillon jos ei oo mitään järkevää sanottavaa kannata olla mielummin hiljaa? Mää oon aina aatellu niin...
Sain taas kuulla samat asiat siitä että voin kertoa jos on jotaki joka vaivaa ja niin edelleen. Ihanaa että huolehtivat, parempi näin päin, mutta oon vähä ihmeissäni. Lupasin yrittää enemmän ja parantaa edelleen. Oli kyllä siinä mielessä vähä masentava "kehityskeskustelu", etten juuri saanu kuulla positiivista palautetta. Toivottavasti oon tehny jotaki hyvinki.

Iltasella, tai ennemminki yöllä, tuli myös Cèsarin siskon 2 poikaa: Hugo ja Carlitos. Olivat hupasia poikia, tai Hugo nyt taitaa kyllä kuulua jo kategoriaan miehet. Hugo on kolmissakymmenissä ja Carlitos ehkä 19. He eivät puhu juuri englantia, mitä nyt jonkuverran. Saimpahan ainaki hyvällä syyllä olla hiljaa...

Tänään lähettiin sitte ajoissa Constanzen kans liikenteeseen, jo yheksän jälkeen! Co meni Ranskaan ruokakauppaan ja jätti mut matkallaan Geneveen. Hassua ku täälä aukeaa kaikki vaatekaupatki jo 8 maissa. Aamupäivän sitte shoppailin. En löytäny enkä ees ettiny juuri muutako tuliaisia. Ostin mää yhen huivin, niitä nyt voi aina... Söin lounasta järven rannassa ja sitte seurasin ihmismassaa rantakadun suuntaan. Constanze sano, että sielä on tänään joku paraati. En tienny siitä juurikaan sen kummempaa etukäteen ja koska mulla oli aikaa jäin oottamaan sitä. Ootin sitä tunnin, puolitoista... No viimein oottavat ihmiset alko näkeen jotaki, mikä ei kyllä mun mielestä osottautunu sitte minkään odotuksen väärtiksi. Rekkojen lavoilla eri radiokanavien, kauppaketjujen ja ties minkä organisoimia ketkuttelijoita, puolialastomia (ja muutama oikeesti alaston) ihmisiä ja huonoa musiikkia. Heh, no tulipa nähtyä tuommonenki puoli Geneven kulttuurillista antia! Sai se kyllä ihmisiä liikenteeseen, yllättäen...

Seikkailut ei kuitenkaan ollu vielä ohi! Oon älyttömän ylpee itestäni, ku a) löysin ku vanha tekijä Geneven juna-asemalle b) osasin ostaa junalipun ranskankielisestä automaatista (menihän siihen hetki aikaa, ei ollu pätkääkään yksinkertasta!) c) löysin oikean laiturin d) ja se juna vieläpä pysähty Glandin kohalla! Nyt oon yksinäni täälä kotona. Cèsar ja Constanze on hakemassa lapsia Belindalta tuolta vajaan tunnin matkan päästä vuorilta ja sukulaiset on Genevessä juhlimassa.

Eilen tuli täyteen 3 viikkoa ja 5 päivää Emmin Sveitsin reissua ja se on puoliväli! Aika hullua (ja toisaalta kyllä pakko myöntää, helpottavaa) aatella että enemmän päiviä takana ku eessä. Sen kunniaksi alotin siis tänään vähä tuliaisshoppailuja ja huomasin, että siihen hommaanhan sais upotettua omaisuuden rahaa... Ois ihanaa tuua kaikille jotaki kivaa Sveitsi-krääsää, mutta johonkihan se raja on vedettävä.

En tiiä vielä mitä on illalla suunnitelmissa. Lapset tulee ainaki takas kotiin ja taitavat olla aika innoissaan serkkuvieraista. Huomena Lausanneen, mikäli aamulla vointi on sen mukanen, lasten urheilukisoihin! Sielä on kuulemma jotain maailmanluokan urheilijoita, joku tosi nopee juoksia, opettamassa ja sitte kisaillaan. Nyt on ollu niin kuuma, että huhhuhh. 30 astetta mont,a monta päivää, sisälläki on jo niin kuuma että nukkumisestkakaan ei meinaa tulla mitään. Viimeyönäki pyörin sängyssä johonki 3 asti... ja aamulla väsyttää! Sielä on vissiin ilmat jo vähä viilentyny, ainaki näin yks kaveri kirjotti tänään tekstarissa. +10 ja niin eespäin ;)

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!
-emmi

hammaskeijun odottelua

No informoidaan nyt kaikkia teitäkin, Ralphilta lähti tänään eka hammas! Voi sitä huutoa ku se viimein hupsheijaa irtos leikin tiimmellyksessä ja voi sitä ylpeyttä ku kyyneleet oli kuivattu. Ralph viettää iltaa parvekkeella oottellen hammaskeijua "tooth-fairy, my tooth got off! hey tooth-fairy!" ja Gland raikaa...

Tänä aamuna reipastelin lenkille ja voi mitä maastoja löysinkään. Nyt oon kolunnu joka ilmansuunnan mihin täältä Glandista vieviä teitä pääsee ja viimesellä kerralla nappas: aivan ihana patikointireitti metsän siimeksessä, peltojen reunoja ja matkalla "autiotupa" jonka pihassa on juomakelponen suihkulähde! Yks aivan ihana asia täälä lenkkeilyssä: suihkulähteet. Niitä on täälä Glandin "vanhassa", ranskalaisessa osassa ehkä kymmenkunta, katujen varsilla. Siis aivan tavallisia vesi-altaita, joihin tulee vettä nätisti semmosista avoimista näteistä putkista. Vasta viime viikonloppuna Co kerto mulle, että ne ei oo pelkkiä koristeita vaan niistä voi oikeesti juoda. En tietenkään eka uskonu, mutta tänään hoksasin niissä vesilaitoksen merkin ja seurasin muitten esimerkkiä ja nautin viileästä veestä. Se on kylmempää ja raikkaampaa mitä hanoista täälä tulee. Ihan loistavaa! Lähde sai ihan uuen merkityksen ko lenkistä nääntyneenä raahauduin ja ootin joka kulmalla että onko allasta :D

Lapset oli vielä nukku massa ku tulin takas ½ 11 maissa. Laiteltiin aamupalaa ja pidin Debbielle pianotunnin. Soittelun jälkeen harjoteltiin Ralphin kans Con pyynnöstä oikeinkirjotusta. Askarreltiin Ralph`s summer spelling 2009 -vihkonen, johon harjotellaan oikeinkirjotusta helpoilla sanoilla kymmenen sanaa päivässä. Sanat on sarjassa: fork, spoon, sheep, goat... Hienosti suju!
Lounaaksi kokkailtiin eilisen jämiä ja kananugetteja. Syönnin jälkeen Ralph alko kattoon Toystorya, Deb soitti pianoa ja mää treenasin enkkua. Kaikkien hommat kuitenki katkes ku huikea ukkoskuuro pyyhki yli Sveitsin. Vettä tuli ku saavista kaataen ja salamat oli tosi hienoja vasten mustia pilviä! Lapset halus ulos hyppimään saateesen, minkä mää tietenki eka kielsin. Sitte mietin että no miksi ei, kaikille on kuivat vaatteet heti tarjolla. Lopulta juoksin lasten perään ja niin oltiin märkinä kaikki : D


Kuivailujen jälkeen jatkettiin kukin hommiamme ja mysky jatko pauhaamistaan. Co ja Cèsar tuli kotiin, katottiin taas 24:sta ja riemuittiin Ralphin irronneesta hampaasta. Syötiin illallista ja äskön mää puhuin Jaanan kans netin kautta "puhelimessa" melkeen 2 tuntia! Ihanaa tämä tekonologia, melkeen kö ois käyny mutkan Himangalla. Ei tunnu ollenkaan, että tässä on tuhansia kilometrejä välissä. Pohdittiin elämää ja nyt on taas kevyt mieli, kiitos rakas ystävä.

Huomena perjantai! Uskomatonta, taas yks viikko menny ja aika täälä vaan vähenee. Pohdittiin Jaanan kans sitä ku monet kaverit lähtee viikon päästä armeijaan. Huokasin, että kenen kans mää sitte juttelen ko niin moni, jonka kans iltasin jutskailen vaihtaa armeijan harmaisiin. Mutta sitte hoksasin, että no eihän mulla viikon päästä oo jälellä enää ku 2 viikkoa ja sitte pääsen juttelemaan kasvotusten. Musta aika kulkee juuri sopivaa vauhtia!

Kauniita unia, nukkukaa hyvin.
-emmi

i <3 sun

voi että tykkään näistä perinteisistä kesänviettojutuista: aurinko ja uiminen. Tänään toteutettiin kumpaaki lasten kans oikeen antaumuksella.

Lähettiin jo aamusta Nyonin uima-altaalle. Ihanan hellepäivän katkas ukkoskuuro, joka ei ollu ihan vartin mittanen joten jouduttiin soittaan Cèsar hakemaan. Ilta onki sitte menny 24:sta katellessa, pianoa soitellessa ja lueskellessa. Oon jo lukenu Davis Pelzerin kirjan The lost boy ja eilen alotin ekan Harry Potterin. Potterit ei oo koskaan kiinnostanu mua, mutta oon tietenki kattonu elokuvat. Äiti osti mulle keväällä sen uusimman kirjan englanniksi ja pitäähän mun se sitte lukea, mutta kaikki aikasemmat tietenki ensin ;) Englanniksi lukeminen on mielenkiintosta ja aijon kyllä jatkaa harrastusta vaikka kotona onki tarjolla suomenkielisiäki kirjoja. Myös tekstitysten poisjättäminen elokuvista tai suomenkielisten korvaaminen englanniks ei oo ollenkaan tympeetä, päinvastoin mielenkiintosta.

Kirjottelin tuossa myös muutaman enkunkappaleen uudet sanat vihkoon, johon kerään sanastoa jota en vielä tiiä. Englannin suhteen sujuu siis hienosti ja huomaan, että tämä 24/7 englantielämä tuottaa tulosta: yksin ollessaniki esim lasken numerot englanniks ihan huomaatta. Tänään sielä altaalla kuulin yhtäkkiä ihan ku suomea ja sielähän oli kaks suomenkielistä perhettä! Se tuntuu joka kerta yhtä ällistyttävälle, törmätä suomalaisiin täälä. Ja aamulla tein löydön meijän jääkaapista: jotain mätijuttua tuubissa, ja kaikki tekstit suomeksi! Koitin udella Debiltä mistä se on, mutta ei hän tienny. Hassua kuin tämmöset pienet asiat kiinnostaa ihan älyttömästi ja on muka niin isoja, ku on jossaki missä suomesta ei tiietä paljo mitään.

Kello on jo ½ 10 mutta ei olla syöty ees illallista vielä. Kaikilla on vähän tämä elämänrytmi kääntyny: nukkumaan mennään puolenyön maissa ja lapset herää 10-11 maissa. Mikäs siinä, passaa mun rytmiin ihan hyvin ;)

huomena Cèsarilla on viimene oppintunti Lausannessa. mulla ja lapsilla ei oo kummempia suunnitelmia. Perjantaina tulee sitte Cèsarin sisko kahen poikansa kans ja lauantaina aijotaan kai mennä johonki musiikkifestareille. Täälä on näitä festivaaleja joka viikonloppu ja monta! Monissa on myös ilmanen sisäänpääsy ja se on mukavaa se, ei tartte maksaa kaikesta.

Eipä tässä tänään muuta! Lämpöä näyttää olevan edelleen 28 astetta... Haleja!
-emmi

reipastelua

tänään ollaan taas oltu reippaita. jos eilen oli siivouspäivä, nii tänään jatkettiin ihan samalla teemalla.

Eilen illalla Deb keksi pitää "overnight"-partyt mun huoneessa. Ladattiin tyttöleffa netistä ja katottiin se. Puheltiin kaikkea ja kumpanenki tyttö mun sängyssä. Kuuma oli kahestaan, mutta ei auttanu valittaa ko oli overnightit :D Ralph tuli aamulla vielä joukon jatkoks.

Aamupäivästä tehtiin pikanen shoppailureissu Nyoniin ja kuten arvasin, sieltä ne mun lähes täydelliset bikinit sitte löyty! Oikeen hyvä juttu, koska huomena taitaa olla uiskentelua ja biitseilyä ohjelmassa. Toivottavasti! Ilma on ollu tosi hikinen, ei ees mitenkään älyttömän aurinkoinen, mutta kostea ja hiostava. Ku tultiin Nyonista Cèsarilla oli meille tehtävälista, jota sitte koitettiin toteuttaa... Vähän tuli karu olo ko lista tehtäviä, mutta Cèsar jos joku on organisoija! Kellonajatki annetaan aina viien minuutin tarkkuudella. Ennen lähtöä tulee ilmotuksia: "lähtö kymmenen minuutin päästä", "viien minuutin päästä mennään!" ja jos sovitaan jotain aamupalalla, nii lähtöaika ei oo "tässä kohta" vaan "12.20". Parempi niin päin, ku että aikataulut aina pettäis ja joutuis ootteleen. Mää oon kyllä aina ekana valmis ja nopeimpana lähdöissä, Cèsarilla kestää aina aikaa tälläytymiseen...

Mutta siis, tehtävälistaa alettiin toteuttaa. Kärkeen pidettiin pianotunti, jonka jälkeen mää jätin Debin treenaamaan ja laitoin meille lounasta: spaghettia ja tonnikala-tomaati-kastiketta :D no nam mikä yhistelmä. Ralph keksi inhota tomaattia ja ei sitte syöny mitään. Tämä napostelukulttuuri tässä perheessä on jotain ihan uskomatonta... Yks kaappi on täynnä keksejä, suklaata, sipsejä, kuivattuja hedelmiä ja kaikkea mahollista pientä naposteltavaa. Ralph käy tällä kaapilla jatkuvasti, ihan koko ajan. Mää sitte annoin uhkauksen, että mitään syömistä ei tipu ennenku spaghettilautanen on tyhjä. Olihan siinä sitte vahtimista, ettei se pyllistele sielä namikaapilla... Lounaan jälkeen aloin pestä ikkunoita. En enää kestäny katella ja ko Cèsar siihe suuntaan sitte vähä vinkkas, nii mää tartuin rätteihin! Haaste se oli, koska tässä huoneistossa on isot, koko huonekorkeuden korkeet ikkunat, jotka saa auki vaan yhestä kohtaa. Alaosaa ei saa auki ollenkaan, niin jouduin kehittelemää mopista lisäkäsivarren, että yletyin niihin alaikkunoihinki. Vaan tulipa puhasta! Deb oli aivan innoissaan ja ekana ku Co tuli kotiin kilju hänelle, että "mom, mom! we can see!" Ei siis turhan usein pestä ikkunoita...

Käytiin myös kaupassa, pestiin lakanat, järjesteltiin, katottiin Ice Age, soitettiin lisää pianoa ja kävin Ralphin kans pyöräilemässä vähän. Mentiin tuonne ruohokentälle, jonka reunalla on paikallisten pikku- ja isompienki poikien pyöräilymestat. Ralphin piti tietenki päästä mukaan ja voi että oli hupasta seurata vierestä ku hän pikku pyörällään vinttas isojen poikien perässä ja polki aivan uskomatonta vauhtia, että pysy ees vähä perässä. Ralph on vasta nyt ku mää oon ollu täälä oppinu ajamaan ilman apurattaita ja meno on vielä vähä huteraa. Matkalla kotiin on yks alikulku ja tietenki alamäki, jossa tulee mun mielestä liian kovat vauhit... Tanko vippaa ja meno on s:n muotosta. Myös autojen läheisyydessä oon huolissani, ko Ralph saattaa yhtäkkiä vaan kääntyä sanomaan mulle jotain eikä tajua aatella että tanko ja ajosuunta kääntyy samalla. Olin sitte tietenki yhtä "be careful!":ia ja "watch, were are you driving!":ia ja kuten miehet yleensä, Ralp hermostu neuvomisesta ja huusi: "AND YOU -BE CAREFUL WITH CARS!"
Pihalla tein myös kukkaseppeleen ja se sai kovasti ihailua osakseen, Ralph haluais nukkuakki se päässä. Deb ei ollu ikinä nähnykkään semmosta ja Cèsar kysy, mistä mää sen ostin. Voi kaupunkilaisia!

Kuroin tässä illalla vähä enkunopintoja kiinni... Heh, 22 päivää täälä takana ja 2 kurssia oon saanu käytyä noin niinkö sanastoa. 4 kurssia ja kielioppikirja ois vielä käymättä ja aikaa 30 päivää. Pitäs vähä ahkeroida!

Huomisesta ei siis tarkempaa tietoa, nyt tekis mieli nukkua. Ehkä mää kuitenki hoidan vielä vähä sosiaalisiasuhteita tämän mainion aparaatin avulla ja tingin yöunista, taas :)
-emmi

rantalenttistä, jazzia ja siivouspäivä

tänään on kuurattu! keittiö, olohuone, vessa, makuuhuoneet ja näiden jälkeen ikkunat näytti kamalan likasilta. en tiiä peseekö tämän maan kansalaiset ikkunoita about kahta kertaa vuodessa, näyttää siltä ettei nuita oo pesty ikinä. toki onhan täälä enemmän saasteitaki ku Suomessa... en kuitenkaan löytäny kaikista ikkunoista ees mahollisuutta avata. Deb meinas, etteivät he pese niitä ku sisäpuolelta. sen huomaa!

eilen oltiin Genevessä kattomassa rantalenttistä ja sen jälkeen kuuntelemassa yhtä jazzorkesteria, joka soitti jazzia joka puolelta maailmaa. Oli hienoa kuultavaa ja ku se paikka oli yhessä puistossa ja puitten varjossa nii oli helpottavaa päästä vähän varjoon paahtavan rantalentiskatsomon jälkeen.Tänään sitte siivottiin tosiaan. Cèsar anto käskyn eilen, että pianon pitää soida aamukymmeneltä. Eihän se sitte auttanu. Kympiltä alotettiin ja saatiinki River flows in youta paljo eteenpäin. Käytiin myös kaupassa, opetin Ralphille pyöräilyä, laitettiin lounasta, katottiin elokuva, soitettiin lisää pianoa, leivottiin kakku, Constanze opetti meille saksaa, laitettiin illallista ja nyt aateltiin kattoa joku tyttöelokuva Debin kans mun läppäriltä.

Koska tänään siivottiin niin kunnolla, nii voin ehkä viimein julkasta jotain kuvia talosta!
Tämä on siis kerrostalo huoneisto. Päätyhuoneisto ja läpi talon, että ihan kelpaa kuitenki. Makuuhuoneita on 3, kaks kylppäriä, olohuone-keittiö -yhistelmä ja parveke. Tämä on kakkoskerroksessa ihan tässä Glandin sydämessä :)

Tässä kuvassa näkyvä ikkuna on Debin huoneeseen ja seuraava oikealle ois sitte mun.
Tässä keittiötä:
ja tietenki aina näinki siistiniä ;)
seuraavana mun huonetta. Kiitos kirjeistä ja posteista, ne on seinällä ja luen ne ehkä joka päivä!

maanantai pulkassa ja muutaman päivän päästä reissun puoliväli. huomiseks toiveissa retki Nyoniin bikiniostoksille, ois jo helteistä johtuen kiirus! toivotaan parasta. palataas,
-emmi

keskiaikaa ja nykyaikaa

Eilen oli siis keskiaika teemana. Illalla soiteltiin iidan kans nettipuhelimen kautta ja täytyy sanoa, että vaikka keskaika oli kovin mielenkiintosta ja linnaneidon elämä kiehtoo, nii kyllä tämä nykyaika vaan on mukavaa ;)

aamulla startattiin heti ku mahollista, eli 11 jälkeen. Ajeltiin La Sarraziin joka on Lausannen kulmilla. Sadepilvet näytti uhkaavilta, mutta ei onneks saatu koko päivänä vettä niskaan. La Sarrazissa oli kuulemma jo perinteikkään Middle Age -festivaalit, jotka pidetään keskiaikasen linnan puutarhassa. Sielä oli kojua ja telttaa vähän jokapuolella ja ihanasti panostettu kaikkeen, oli oikeen keskiaikanen tunnelma! Sieltä sai lainata keskiaikasia vaatteitaki ja ku Cèsar tuli kolttu niskassa hakemaan mua ja Debbietä pukemaan ne päälle oltiin iha että no älä unta nää! Ei siinä sitte paljo tarjottu vaihtoehtoja ja niimpä oltiin kohta kaikki hamosissa, essuissa, viitoissa ja hilkoissa. Naurettiin kippurassa toisillemme!


Tässä kuvassa Constanze, Cèsar ja Ralph. Naurattaa vieläki...
Saatiin kokeilla monenlaisia juttuja miekkailusta irlantilaisen villakoiran silittelyyn. Se koira oli valtava!
Päästiin myös opastetulle kierrokselle linnaan ja se oli upeeta nähtävää. Se oli yksityislinna ja niin täynnä kaikkea ihanaa... Unelmoin, että oisin eläny 1000 vuotta sitte. Se oli niin iso ja täynnä huoneita, että sinne ois voinu eksyä! Ois rentoa ko ei löytäis äitiä kotoa ko on niin iso talo.
Tässä kuva linnasta ulkoupuolelta:

4 maissa lähettiin ajeleen takas kohti Glandia. Käytiin vielä Nyonissa Signal-ostarilla ruokakaupassa ja mää koitin pikasesti ettiä bikinejä, huonoin tuloksin. Oon päättäny ostaa nyt kunnolliset enkä mitään naruja... Äiti, sun kans en ala rajoja vertaileen! Se on häviö jo nyt, voin kertoa... Sulla 2 päivää Kallan kallioilla vastaa mun koko kesää täälä ja silti sää voitat. Reilua?
Illalla ei sitte tehty kummosia, katottiin American Talentin nauhotuksia, syötiin kesäkakkua ja illallista.

Kiitos nykyajan, sain ekaa kertaa kolmeen viikkoon kuulla ihanan Iida-ystävän ääntä. Sehän tuntu vallan hassulta ja suomen puhuminenki meinas takerella. En tiiä johtuko siitä, että täälä ei sitä tuu puhuttua vai siitä että oltiin niin innoissaan ku saatiin puhua... Cèsar ja Constanze kuunteli ihan ihmeissään, että miten meillä voi olla niin hauskaa. Voi, olipa se kyllä ihanaa jutella. Nään joka yö unta, että oon lähössä kotiin vaikka en mää nyt ees oo halukas! Viime yönä pakkasin koruja ja vaatteita ja olin ihan tuskassa ku oli niin paljo tavaraa. Mulla ei oo mitään ideaa miten saan sitte joskus kaikki mun tavarat kotiin täältä... Saa nähä.

Tänään ollaan sitte lähössä Geneveen johonki ulkoilma konserttiin. Tai sielä on kuulemma monia eri esiintyjiä. Ensin oli tarkotus lähtä Nyonista veneellä järven toiselle puolelle johonki ranskalaiseen keskiaikaseen kylään, mutta mulle jäi epäselväks miksi se peruuntu. Deb heittäyty hankalaks eikä halua tehä meijän muitten kans tänään mitään vaan lähti jonku kaverinsa luo. Mullaki meinaa alkaa kypsyttään tämä 24/7 perhe-elämä jo... Kylläkait se tästä taas, mutta kavereita ois kiva nähä.

Lepposaa sunnuntaita, sielä vissiin ilmojen puolesta kelpaa. Hyvä niin!
-emmi

GirlPoWeR !

School is OUT! Lasten loma alko, Emmin loma loppu. Ihana päivä, vaikka Jackson onki kuollu.

Aamulla katoin 27 dresses elokuvan netistä. Lapset tuli jo puolen päivän jälkeen, syötiin lounasta ja lojuttiin Debin kans mun huoneessa. Lakattiin kynsiä, facebookattiin, kikateltiin ja oltiin niiiiiin tyttöjä. 3 maissa Cèsar lähti viemään meitä Geneveen yhelle ostarille, koska haluttiin elokuviin. Ennen elokuva shoppailtiin, käytiin mäkkärissä ja hengailtiin niinkö ostareilla nyt kuuluu ;) Ostettiin toisillemme big sister-little sister -korutki! Yhessä korukaupassa kuulin ku eräs äiti puhu tyttärelleen suomea ja meinasin kiljasta, niin ihanalta tuntu kuulla suomea! En kuitenkaan kiljassu, enkä menny ees uteleen mistä päin suomea he ovat.
Elokuva on tyttöteemaan sopiva, Hannah Montana ja oli oikeestikki ihan kiva. Tykkään kuitenki nuista teinileffoista, ne on niin hyväntuulisia ja sulosia rakkaustarinoita. Itkettiin ja naurettiin, laulettiin ja koska sali oli melkeen tyhjä meijän lisäks, Debi ja yks paikalle sattunu Debin kaveri otti vähän tanssiaskeliaki ku tuli tuttu biisi ja koreografia.

Constanze tuli hakemaan meitä elokuvan jälkeen ja oltiin kotona ½ 10 maissa. Soiteltiin Debin kans pianoa ja mää jouduin vähä esiintymään, ku tulostelin tänään netistä nuotteja. Deb soitti Constanzelle kaiken mitä oon hänelle tähän mennessä opettanu ja Co oli kovin tyytyväinen. Mua pidetään nerona, vaikka kunniahan kuuluu Debille tehokkaasta oppimisesta! Oon kuitenki helpottunu, ku näytti ja kuulosti että Co oli kovin otettu meijän edistymisestä. Deb osaa nyt siis Für Elisen kokonaisuudessaan ja se sujuu jo tosi hyvin, sujuvasti. Rive flows in you on täysin kesken, mutta teema ja eka sivu alkaa olla hanskassa. Se on hyvin tehty kahessa viikossa, ainaki mun ja Con mielestä :)

Huomenna sitten keskiaikasiin tunnelmiin Ranskan rajalle, mikäli sää sallii. Ainaki tuossa illalla ku ajettiin kotiin taivas näytti tosi pilviseltä ja sateiselta. Täälä ei olla taijettu päästä samoihin lukemiin ku Suomessa, kuulin jotain yli +30 asteesta! Onnittelut. Meillä täälä ollaan jouduttu tyytymään kakkosella alkaviin lukemiin. Toivottavasti nyt ei ihan järjettömät helteet tuu vkl:na, mikä ois tietenki niin mun tuuria, koska mulla ei edelleenkään oo bikinien yläosaa. Uimaan pääsystä ei siis oo toiveita...
Suunnitelmaa B ei sateen varalta ainakaan vielä taija olla, mutta aamulla se selkiää sekin.

Voi, tänään on ollu niin mukavaa! Ikävä ei oo oikeestaan vaivannu, paitsi unissa. Oon nähny jo monena yönä peräkkäin unta suomesta ja siitä ku tuun takas. Taisinki jo sanoa, että näin unta että olin yhtäkkiä vaan kotona tajuamatta ollenkaan ajankulua ja ilman tuliaisia. Tein siis tänään heti listaa siitä, mitä pitää ehtiä ostaa! ja sain postikortteja, kiitos. Co on ihan otettu mun ja mun rakkaitten aktiivisuudesta tämän posteilun osalta. Hän ei kuulemma oo eläissään saanu niin paljo henkilökohtasta postia ku mää kolmen viikon aikana. KIITOS siis! Ja keep going, osotteen saa kysymällä. Vastaan ja posteilen toki heti ku saan osotteen ;) ja kiitos äitille ja isille kuvista kotoa, se missä isi ja aksu korjaa tikrua kirvotti kyllä kyyneleet. Voi, on mulla sittekki ikävä.

Kaikille oikeen mukavaa viikonloppua! Aatelkaa, se taitaa olla jo kesäkuun viimenen. Jestas ku aika meneenki nopeeta. Coki sano autossa, ettei voi tajuta että on jo mun kolmannen viikon loppu. 3 down, 4 to go! taitaa olla vähä enempi ku tuo 4, mutta suunnilleen.
-emmi

Olis voinu olla täydellinen päivä

... ja ihan mukava olikin. Täydellisyydestä silti jäätiin vähä, koska bikinit hupspoks hajos! ja se tietenki sattu sielä rannalla.

Olin laittanu herätyskellon soimaan kaheksaksi, ku normaalisti se voi yheksältä. Aattelin, että jospa sitä pääsis kerranki vähä aikasemmin ylös. No ei onnistunu suunnitelmat! Aina siirsin vähä ja torkutin vähä ja ½ 10 maissa vasta sitte viimein ryhdistäydyin. Ihana vaan venyä sängyssä, ku ei oo pakko nousta... Cèsar nukku tänä aamuna taas aamupäiväunia semmoset 4-5 tuntia, että eipä mun heräämisiä ollu kukaan rekisteröimässä. Luuseriheräämisen vastapainoks nakkasin lenkkikamppeet niskaan, nappulat korville ja lenkkipolulle. Hölkyttelin tällä kertaa tuonne vuorille päin, vähän matkaa ylös päin ja sitte kylän läpi ja takas. 50 minuutin lenkki tuli sopivasti täyteen, hiki irtos ja aurinkokukkapellotki tuli tsekattua, eivät oo vielä täysin kukassaan.

Suihkun jälkeen söin lounasta ja pakkasin vähä eväitä mukaan, suuntana Glandin eilen illalla pongattu uimaranta. Kaikki vaikutti täydellisen mukavalta, lepposelta. Valkkasin Constanzen hyllystä hyvältä vaikuttavan pokkarin ja lähin katsastaan talouden pyörätarjonnan. Con pyörään ei löytyny avainta, joten Debin pyörä oli ainut mahollisuus. Nostin penkkiä ja hyppäsin selkään... Päätin kuitenki yrittää, vaikkei siinä ollu jalkajarruja, mulla oli muutama kapsäkki, tanko oli irrallaan, penkki ei pysyny ylhäällä ja se oli naurettavan pieni. Pääsin rannalle, vaikka aiheutinki varmaan muutamalle autoilijalle ylimääräsiä hikipisaroita sinkoilemalla käytännössä jarruttomalla pyörällä... Rannalla ei ollu ku muutama muu mun lisäks, kaikki lapsukaiset on koulussa eikä tässä kylässä nii paljo asukkaita ookkaan. Leiriydyin ja pistin maate. Tiiättehän ne pikkuset itikat jotka pörrää semmosessa älyttömässä kasassa yhessä kohtaa, joita tulee yleensä illalla? Joka paikka oli täynnä niitä, itikkapilviä joka puolella ja just yks pahimoilleen siinä mun kohalla! Aloin siirtää mun vilttiä nii POKS ja bikinien yläosan takahakanen hajos. Nyt kiitän onneani, ettei täälä Glandissa oo liikaa asukkaita, eikä heistäkään ku muutama ollu eksyny rannalle. Kiskasin paijan päälle ja alotin tuskasen taipaleen sillä ihanalla pyörällä takas kotiin, koittaen saaha vaatteet pysymään päällä.

Pääsin kotiin enkä ollu ees kamalan pahalla tuulella. Yllätin Cèsarin ku vastasin myöntävästi ku hän kysy, osaanko silittää. Cèsar kysy, että missä sää sen oot oppinu? Olin ihan että no enkait mää tiiä, mitä oppimista siinä on? Kai mää oon osannu silittää niin kauan ko mun on tarttenu ja vaan kerran oon polttanu yhet housut ja neki oli omat. Silitin sitte vaatteita, siivoilin ja hommailin omia juttujani. Lapset tuli ja syötiin ja lähettiin vuorille uima-altaalle, missä oltiin Ralphin kans viime viikollakki. Koska mun huippulaadukkaat henkkamaukkabikinit oli rikki, jouduin oottamaan lapsia ulkona. No siinä kerkes kirjotella ja mietiskellä kaikenlaista, että ei se niin paljo haitannu.

Tultiin takas ja Cèsar lähti samalla ovenavauksella hakemaan Constanzea Genevestä ja he menivät johonki miitinkiin, josta en tiiä kyllä yhtään sen tarkemmin. Oon siis yksin lasten kans, jotka nyt kattoo Monsters OY:tä. Pitäis alkaa laittaa illallista ja heivata sitte Ralph nukkumaan. Cèsar ja Constanze tulee 10 maissa.

Huomena lapsilla alkaa kesäloma! Kivaaaaaaaa. Lauantaina Ranskan rajan tuntumassa on kuulemma joku Keskiaika-tapahtuma, jossa on kaikkea mahollista Keskiaikaan liittyvää. Historiaa siis! Jipii. Ja sinne me aijotaan mennä. Viikonloppusuunnitelmat siis selvänä. Cèsar kerto myös, että ens viikonloppuna tänne tulee hänen sisko kahen poikansa kans viettään viikonloppua. Toinen niistä pojista on kuulemma Pariisissa jonku desingvaatekaupan sisäänostajana tai jonaki semmosena ja hän tuo kuvastoja, joissa kaikki on aivan spesiaalihinnoteltua! Monen sadan euron/frangin vaatteet super paljo halvemmalla ku oikeesti. Ehkä ne ei passaa mun budjetille siltikään, mutta mielenkiintosta nähä.

Nyt illallisen tekoon, au revoir!
-emmi

MOUNTAINS

Oon nähny vuoret, oon nähny vuoret vuoret vuoret!
Tänä aamuna, ilokseni ja riemukseni Cèsar ehotti että lähetään käymään yhellä vuorella, joka on puoliks Sveitsissä ja puolis Ranskassa. No ei tarttenu kahesti käskeä! Ku Cèsar viikko sitte kysy mun kiinnostuksia museoitten ja muitten nähtävyyksien suhteen, sanoin vaan että haluaisin vuorille. No tämä ei vielä täyttäny kaikki mun unelmia vuorien suhteen, mutta oli oikeen hyvä alku ja nostatti vuorikuumetta edelleen.

Postissa käynnin jälkeen lähettiin ajeleen. Ranskan rajalle päästiin alle puolessa tunnissa ja siitä se kiemurtelu sitte alko. Hurmaavia vuoristokyliä ja serpentiinitietä kilometri tolkulla. Nyt mää todellaki tiiän mitä se serpentiini on... Cèsar sano, että Debbie tykkää noista teistä, mutta mää en voi sanoa nauttivani siitä kiemurtelusta. Maisemista kylläkin! Ajettiin ylös ylös ylös ja en voinu ku ihmetellä sveitsiläistä ajotapaa. Mittari näytti 80km/h vaikka tie oli aivan kamala, joka puolella oli varotuskylttejä jyrkästä noususta ja seinämiltä tippuvista kivistä... Sielä tuli vastaan rekkojaki! Olin aika kauhuissani ja päätin montaki asiaa. a) musta ei tuu rekkamiesta b) en halua tulla ajamaan tänne autolla c) en ikinä halua olla kyytissä, ku tuonne ajetaan talvella liukkaalla laskettelemaan. Cèsar kerto, kuinka pitää olla ajotaito hanskassa koska liukkaalla auto lähtee helposti vaan luisumaan alaspäin... Se oli seikkailua se!
Tässä kuvassa 1600m korkeudessa:


1600m kohalla hypättiin pois autosta ja lähettiin kävellen yhen laskettelukeskuksen kohalta jatkamaan. Tie ei vieny juurikaan ylöspäin, vaan myötäili sitä vuoren rinnettä. Puita oli eessä sen verran, ettei päästy oikeen kuvauspaikoille. Alaspäin ajettaessa ne vasta näkymät aukes! Näin puitten takaa jotain valkosta joita aattelin pilviks, mutta sitte tajusin että ne oli Alpit. Siis haloo, koska oli puolipilvistä, pilvet oli järven ja niitten vuorenhuippujen välistä ja näytti siltä ku Alpit ois kohonnu taivaasta! Ku pysähyttiin ekalle kuvauspaikalle, en meinannu saaha kuvattua ku henkeä salpas ja oli vaan niin uskomatonta. Nämä kuvat on tietenki aivan nothing sen oikean maiseman rinnalla. Tulkaa tänne ja nähkää ne ite!


Kuten kuvista ehkä huomaatte, nii nyt oon nähny missä Pikku Heidi kotikulmat.

Mulla on vähä ollu onglema tuon kameran kans, koska sen linssi on aivan uskomattoman likanen ja vaikka kuin oon koittanu puhistaa sitä, niin siinä olevat kolme mustaa täplää ei lähe mihinkään! Kaikki kuvat, jotka on otettu taivasta tai järveä vasten (eli siis vaalealla taustalla) on pilalla niitte kolmen täplän takia. Todella ärsyttävää! Cèsar sano, että sillä saattais olla jotain ainetta jolla asia saatais korjattua. Toivottavasti...

Oltiin takas Glandissa 3 maissa ja syötiin myöhästä lounasta. Lapset tuli ½ 5 maissa ja hengailtiin, käytiin Debin kans kaupassa. Vietiin Deb Glandin uimarannalle johonki päättäjäisiin. En tienny että täälä ees on uimaranta ja se näytti oikeen oikeen mukavalta, joten aattelin viettää huomisen sitte sielä! Vähä vahvistusta rusketusrajoille. Alkuviikko on ollu melko viileetä (viileä täälä on alle +25) ja tuuli on ollu kova, mutta tänään päästiin jo +28 asteeseen ja tuuli on hellittäny. Ehkäpä huomiselle on siis ootettavissa kunnon auringonotto kelejä!

On jo keskiviikko! Päivälleen tasan 5 viikkoa ja oon jo Suomessa. Tähän aikaan oon nykyisten suunnitelmien mukaan yöjunassa, puksuttamassa kohti Oulua. Lähen 14 maissa Genevestä, vaihan konetta Riikassa ja oon Helsingissä klo 19 maissa Suomen aikaa. Kohta 3 viikkoa täälä menny... Aivan hurjaa vauhtia. Päivätki menee niin nopeesti! Hups vaan ja aina istutaan illallisella. Luulen, etten nyt sitte ehtinykkään Geneveen yksinäni, koska taijan viettää huomisen ja perjantaina uimarannalla jos säät vaan sallii. Perjantana lapsilla alkaa kesäloma ja se tarkottaa mulle, että tämä mun jatkuva rentoilu ja lomailu taitaa loppua. Ei se kyllä haittaa, välistä meinaa jo olla päivisin tylsää! Nyt ei tietenkään ois, ku bongasin tuon uimarannan...

Innolla ootan taas viikonloppua! On niin mukava kiertää ympäriinsä koko perheen, tai ainaki puolikkaan, voimin. En yleensä kuule kovin paljon etukäteen viikonlopun, tai etes tulevan päivän suunnitelmista. Keskustelut kyseisistä aiheista käyään yleensä ranskaks ja se on sinänsä kurjaan, etten sitte tiiä vasta ku tapahtuu että mihin ollaan menossa. Toisaalta, lisää jännitystä elämään! Oon huomannu, että César ja varsinkaan Constanze ei komenna mua, tai en laske komentoje mua koskeviks, koska ne annetaan espanjaks, ranskaks tai saksaks. Jos tullaan Debin kans jostain kotiin, Co käskee Debin saksaksi pesemään kädet. Ei siinä, kyllähän mää huolehin ite. Välistä kuitenki tuntuu ulkopuoliselta, ku Constanze kutsuu vaikkapa syömään saksaksi. Kyllähän mää nyt sen verran ymmärrän, mutta niin... Cèsar on välillä huolissaan siitä, että jään ulkopuolelle heijän keskinäisistä keskusteluistaan ku ne käyään eri kielillä. Oon sanonukki tästä jo, että toisaalta se helpottaa mua ku tiiän tasan millon joku puhuu mulle tai millon mun on tarkotettu ymmärtävän mistä puhutaan. Cèsar on kyllä alkanu vastaamaan lapsille ja Constanzelle englanniks, vaikka he sanoisivatki jotain saksaks tai ranskaks.

Länsirintamalla siis kaikki hyvin. Kauniita unia, nukkukaa hyvin!
Kummitytölle synttärihalaus <3 tarkkailkaa postipojan kantamuksia, muutkin!
-emmi

tuulen tuiverrusta

tänään on ollu tosi tuulinen päivä! Lähin aamulla lenkille ja eihän meinannu eteenpäin päästä ko sopivasti sattu tuulemaan. no nousipa ainaki sykkeet.

isi soitti aamulla ja se oli mukava alku päivälle. sitte kävin heittämässä reilun tunnin lenkin tuola maaseudun maisemissa. ihanasti tuulettu vähä ajatukset! iltapäivällä kirjottelin postia, nukuin päiväunet, pyykkäsin, siivosin, tiskasin, järjestelin, laitoin lapsille välipalaa, katottiin yks elokuva, pidin pianotunnin, laitettiin Debin kans illallinen, tiskasin ja viikkasin vaatteita.

Kaikki on tänään ollu jotenki väsyneitä ja kärtysiä. Pianotunnista ei meinannu tulla mitään, ko Deb ei keskittyny yhtään. Ekaa kertaa täälä mun kärsivällisyys oli jopa vähä koetuksella... Kunnialla kuitenki selvisin koettelemuksesta ja pari riviä saatiin biisiä etenemään. Constanze on tullu kipeeks ja ku hän tuli töistä kotiin nii se oli alta pois -touhua ennenkö hän pääsi teekupin kans punkan pohjalle.

Enkkua pitäis vielä lukea tälle iltaa ja jos menis aikasemmin nukkumaan ko yleensä, nii välttyis huomena päiväunilta. Mulla meinaa aina mennä pikkutunneille tuo nukkumaan meno ko ei malta lopettaa juttelemista kavereitten kans! Tein eilen vähä lukusuunnitelmaa ja mikäli jaksan sitä noudattaa, nii se ois kurssi/viikko ja viimesen viikon keskittyisin kielioppiin. Saa nähä miten mulle käy... Nythän se on vielä kohtuullista noudattaa, mutta en tiiä sitte lomalla ko on kaikkea tekemistä. Pitää toivoa parasta ja olla ahkera. Sielä ne kirjotukset syksyllä vaanii, vaikka on mulla sitte suomessaki vielä kuukausi aikaa. Sinänsä ei oo paniikkia.

Gland toivottaa kaikille kauniita unia ja lepposaa keskiviikkoa!
-emmi

"You look like a girl who kissed James Bond"

Tänä aamuna keskusteltiin Cèsarin kans oikeen vakavasti siitä mitä kukanenki tältä kesältä oottaa. Oon välillä aivan ihmeissäni, ku varsinki Cèsar kyselee jatkuvasti onko mulla joku hätänä, oonko surullinen tai onko joku huonosti. Koitan kaikkeni olla sosiaalinen, reipas, avulias ja ilonen ja silti he aattelevat koko ajan että mulla on vaan ikävä kotiin. Hoksasin myös, että ku Cèsar on latino, Contanze järjestelmällinen saksalainen ja mää suomalainen nii kyllä tässä saa opetella ihan uuestaan semmosen jalon taidon ko kommunikointi. Tuntuu, että mikään ei hoidu pelkästään sanattomalla kommunikoinnilla, vaan kaikki pitää selittää ja sanoa ääneen. Enkä oo pätkääkään tottunu siihen, että mua pidetään ujona ja sulkeutuneena ihmisenä ja nyt musta kuulettaa, että Cèsar pitää mua juuri semmosena. Hullua, että itestään on niin vaikee olla omaittensä ja antaa oikeanlainen kuva. Koitin selittää kaikkea tätä Cèsarille ja melkonen tunnemylläkkä siitä seuras...

Saatiin kuitenki juteltua ja se on hyvä, ei siitä mitään ongelmaa tullu. Hyvä vaan antaa palautetta. Sanoin, että oon valmis tekeen enemmän töitä ja oon tottunu siihen, että ku oon lasten kans nii lapset on täysin mun vastuulla. Musta on kovin vaikeeta olla oma-alotteinen jos vanhemmat on koko ajan paikalla, ku tuntuu että astuu varpaille, auktoriteetit mene ristiin ja sotkee vaan toisen suunnitelmat. Varsinki ku ei vielä tunne toista niin hyvin.

12 maissa Cèsar lähti sitte koulunpenkille ja mää jäin yksin. Imuroin, tiskasin ja järjestelin, katoin You`ve got mail -elokuvan, jota Constanze on kehunu monta kertaa. Kävin postissa ja hain Ralphin koulubussilta. Syötiin ja Ralph luki mulle tarinan, jonka oli ite kirjottanu. Oli mielenkiintosta hoksata kuin vaikeeta englannin kirjottaminen lapselle on. En saanu mitään selkoa Ralphin kirjotuksesta kunnes hän luki sen. Seurasin tarkasti miten hän äänsi kirjaimet, miten hän ajattelee että se pitäis kirjottaa ja miten se oikeesti kirjotetaan. Tässäpä tarina ensin Ralphin kirjottamana ja sitte suurinpiirtein oikein kirjotettuna (Ralph ei käyttäny sanaväliä, kaikki oli yhteen pötköön. Lukemisen helpottamiseks mää kuitenki nyt käytän):

Wans u pon u tim theer wu al toow boys. Theeai didint hav foowd. Theealy woct a lot the at ther wus no foowd. Theeai fawnd sum foowd on theu flor. Theeya at ol theay foowd. Ow mi sed sam no fowd. Dayi wact toow theu haws. The end.

Once upone a time there was two boys. They didn`t have food. They walked a lot and there was no food. They found some food on the floor. They ate all the food. "Oh my!" Said Sam "no food!" They walked to the house. The end.

Hellyttävää. Sulosta oli se Ralphin tavaaminenki, ku hän luki omaa tarinaansa. Juttu oli myös kuvitettu ja oikeen hauskaa luettavaa. Tarinatuokion jälkeen lähettiin ulos harjotteleen pyöräilyä ilman apurattaita. Ralph pysyy jo pystyssä, mutta aluksi liikkeelle lähteminen tuotti kovasti vaikeuksia. Loppujenlopuks kyse oli lähinnä uskon puutteesta ja ku mää vähä tsemppasin ja neuvoin, nii pikkumies oppi liikkeelle lähtemisen ilman apua ja hallitsi jo pyörää nii, että pääsi kääntymään tien päässä ja palaamaan takas. Heitettiin keppiä ja juostiin kilpaa, leikittiin että puut oli meijän koteja. Se leikki loppu siihen, ku mua alko kutittaan ja pisteleen selästä ihan mahottomasti ja sieltä löyty vaikka kuin muurahaisia!

Sisällä pelattiin korttia Ralphin ihan omilla säännöillä... Mua lähinnä nauratti, mutta sitte ku mää just olin voittanu ja tuli "suunnanvaihtokortti" niinku Uunossa, nii Ralph ilmotti että se tarkottaa että suunta vaihtuu ja hän voitti! Ralph on mahottoman huono häviäjä... Sitäki ollaan harjoteltu! Kuuntelin ku Ralph teki listaa koulukavereistaan, ketkä menee naimisiin keskenään. Mut on nyt sitte luvannu Maxille. Mua nauratti myös ku Ralph tuli mun syliin ja sano: "You look like a girl in James Bond!" Kysyin: "Was she pretty?" Ralph vastas: "Yeah! And she kissed James Bond and the bad guy on the lips!"

Ku Debbie tuli kotiin 7 maissa soitettiin pianoa, autettiin illallisen laitossa ja katottiin The Panthom of the Operaa. Sitte mää luin kaks tuntia englantia ja nyt kommunikoin vähä suomalaiseen tapaan ja meen sitte nukkumaan. Huomiselle ei oo kummempia suunnitelmia. Haluaisin päästä Geneveen tässä joku päivä... En tiiä oisko se huomena, vai keskiviikkona mutta ois kiva päästä. Se yks kirjakauppa pitää tsekata ja sielä on vaan niin mukava hengailla, istua rannassa ja nauttia elämästä. Täälä Glandissa ulkoilu on melko rajotettua ku ei oo oikeen mitään puistoja eikä oo omaa pihaa. Pitää lähtä aina Nyoniin tai Geneveen jos haluaa vaan istuskella ja olla ulkona.

Tässäpä tämä päivä. Ikävä alkaa helpottaa, hoksasin tässä tänään kuin nopeesti 5 viikkoa tulee kulumaan! Kaikkia alkaa sujua, ainaki tuntuu siltä. Alku kankeus alkaa väistyä. Juttelin eilen yhen mun koulukaverin kans, joka lähti viikko sitte vuodeks Ruotsiin au pairiks ja ilmotti eilen että on varannu paluulennon ens tiistaille. Hän ei kestäny ikävää ja hostperhe teetti liikaa töitä, lapset oli sottasia ja ikävä vaan liian kova. Koitin sanoa hänelle että ikävä helpottaa ja töitten määrästä voi neuvotella, mutta hän oli jo päättäny lähtä kotiin. Huokasin helpotuksesta, että mulla on käyny näin hyvä onni perheen kans.

Haleja ja hyvää yötä,
-emmi

Fêtes de Genéve

Näin on suomenmaassaki juhannus vietetty. Toivottavasti ei paljo hukkumisia ja vatsahuuhteluita ja oli mukavaa.
Keksin yhen tavan, miten juhannus näkyy täälä! Swissit laskee kesän alkaneeks meijän juhannuspäivästä, koska se on vuoden pisin päivä. Eli tääläki on nyt alkanu virallisesti kesä!

Tänä aamuna ei sitte kiirehitty mihinkään. Co lähti 10 maissa meksikolaisenmusiikin konserttiin, mutta me muut nukkua posotettiin! Ralph tuli ½ 11 maissa mun viereen ja jatkettiin vielä hetki unia, mutta mentiin ennen 11:sta aamupalalle. Cèsar nukku vielä ja Debbie heräs vasta ennen 12:sta. Väsynyttä porukkaa siis! ½ 2 maissa Cèsar nakkas mut ja Debin Geneveen tsiigailemaan festarimenoja. Siellähän oliki paljo nähtävää ja koettavaa! Diaplotaiteilija, afrikkalaistamusaa, kansanmusaa, rokkia, jazzia, metallimusaa, hattaraa, lasipalloilla taiteilevia akrobaatteja... All kind of staff! Suurin osa ajasta meillä kuitenki kulu ympäri ämpäri Geneveä kävelyyn ja jutteluun. Puhuttiin kaiken maailman asioista, enimmäkseen tietenki, tirks, pojista. Oli kovin meitä tyttöjä lähentävä päivä ja oli oikeesti mukava jutella Debin kans kunnolla. Käytiin mäkkärissä syömässä McFlurryt jotka on tunnetusti sydänsurujäätelöä. Onneks ei oo suruja, mutta saa sitä syyä muutenki, ku on tyttöjenjuttuja!

Constanze ja Ralph tuli hakeen meijät ½ 7 maissa, tultiin kotiin, lörpöteltiin lisää mun huoneessa, katottiin kaks jaksoa 24:sen 3. tuotantokautta, syötiin illallista ja siinäpä se sitte oliki. Lapsilla alkaa huomena viimenen kouluviikko ja se on mukavaa se. Onhan se aika tylsää täälä yksin, tai Cèsarin kans päivät haahuilla, koittaa keksiä järkevää tekemistä ja välttää ajattelemasta liikaa Suomea. Huomaan, että näin ku on paljo tekemistä sitä ei muista ees murehtia ja sehän on vaan hyvä asia.

Hintataso täälä on aika jännä juttu. Pääasiassa vaatteet, kengät, laukut on jonku verran halvempia ku Suomessa. Vaatteet euron pari, kengät ja laukut ehkä 10€. Ne kengät mitkä suomessa maksais 39.90€ on täälä 25€. Ruoka, varsinki Ranskassa, on halpaa Suomeen verrattuna. Juustojen kilohinnat näyttää ihan hurjan alhasilta, mutta siinäpä tullaanki siihen ku niitä tuotetaan tääläpäin. Se mikä on yllättäny, on liikkumisen hintavuus. Ku menin Lausanneen junalippu sinne ja takas makso 18€! Samalla hinnalla Suomessa pääsee opiskelija Intercityllä Oulusta Ylivieskaan ja takas, eli n. 300km. Lausanneen ja takas on kuitenki vaan ehkä 80km. (onneks mun ei tarvinu maksaa sitä junamatkaa ite!)

Hm, eipä mulla kait tänään muuta juttua oo. Hyvää yötä ja tsemppiä kaikille, joitten pitää jaksaa huomena palata arkeen!
-emmi

Buffalos and culture

Kotoa tuli jo aamulla viesti, että pitääkö huolestua ku eilen ei kuulunu blogissa mitään. Syy tähän oli se, että katottiin puolille öin 24:sta (alotettiin 3.tuotantokausi ku 7. jaksot loppu kesken, posti toi vaan puolet!) enkä jaksanu enää sitte avata konetta. Eilen en kuitenkaan tehny mitään erikoista. Nukuin, soitin pianoa, kirjottelin postia Suomeen, keskustelun Cèsarin kans, kävin kävelyllä. Normisettiä siis.

Eipä oo ollu tänään tekemisen puute! On seikkailtu pitkin maita ja mantuja, vaihettu maata ja valuuttaa, nähty eksoottisia eläimiä, oltu kultturelleja, juhlittu ja shopattu. Ihana päivä, täynnä huippuja aktiviteettejä!


Aamu lähti käyntiin melko hitaasti, nukuttiin liki ½ kymmeneen. 10 maissa lähettiin Con ja Debin kans Nyoniin Debbien pianokonserttiin, joka oli ikäänku katselmus. Kaikki Debbien opettajan oppilaat soitti samat 3 menuetti ja lisäks pari omaa kappaletta, ja opettaja ja toiset oppilaat arvioi verraten viime vuotiseen ja muihin. Debbie soitti muihin nähen aivan todella hienosti ja oltiin Constanzen kans kovin ylpeitä. Shoppailtiin Debin kaverille synttärilahja ja mää sain laukkunu! Se on ihana, kiva, mukava, tilava ja tuli oikeestikki tarpeeseen: isin äitille Kreikasta vuonna -87 ostaman nahkalaukun sauma hajos eilen illalla. Sen voi kyllä korjata, mutta kuitenki tarttin uuen. 1 maissa tultiin kotiin, otettiin jotain leipää ja banaania eväiks mukaan ja lähettiin Debin koululle. Kuvassa minä ja Debbie Nyonin linnan muurilla.

Debbien koululle oli tänä vkl:na One world -festivaalit. Deb oli tanssimassa luokkakavereittensa kans sielä ja katottiin heijän esitys ja muutamia muita. Meillä oli vielä reilusti aikaa, ennenku Debbie piti viiä ystävänsä synttäreille illaks, joten päätettiin lähtä Ranskaan shoppaileen! Ostin typerän naistenlehen (nimi jääköön mainitsematta) siks, että ois jotain englanninkielistä luettavaa ja suklaata. Vietiin Deb ½ 5:ks Malloryn synttäreille ja me Con kans jatkettiin sightseeingiä. Ajettiin pitkin ja poikin, joka puolella. Nähtiin Ranskasta tullessa puhveleita yhellä pellolla ja palattiin takas kuvaamaan niitä. Sielä oli pikkupuhveleitaki ja ne oli oikeen kivoja kuvattavia. Tässäpä todistusaineistoaki!

Puhveleitten jälkeen ajettiin kuvaamaan jotain Cowboy patsasta. Patsas sinänsä ei ollu kummonen, mutta meillä oli Constanzen kans oikeen hauskaa ku ajeltiin pitkin serpentiiniteitä. Täälä kaupungissa sitä ei ees tajua, mutta maalla hoksaa kuin valtavan kaunista täälä on. En voinu lakata ihmettelemästä vuoria, peltoja, Genevejärveä, puita... Kaikkea tätä. Täälä on kuitenki NIIN erinäköstä ku Suomessa, vaikka paljo samaaki. Talot tietenki on aivan erilaisia, niin sveitsiläisiä. Tämä on ihana maa!


Matkalla Cowboy-patsaalle ajettiin esteratsastuskisapaikan ohi ja Constanze halus käy sieläki. Oompa määki nyt sitte tutustunu hevoskulttuuriin ja oliha ne komeen näköstä ku ne sielä loikki! Pysähyttiin vielä yhessä sulosessa kylässä kuvaamaan kukkia ja sen jälkeen ajettiin alas vuorilta, takas Glandiin. Kotona ehin laittaa kuvat koneelle, niin Constanze tuli kysymään lähtisinkö hänen kans ulos kuunteleen jotain bändiä. Nyt on nämä isot festarit jokapuolella Geneven ja Lausannen välillä ja täälä Glandissaki on lava, joka on ihan melkeen meijän parvekkeen alapuolella. Lähettiin käymään kuuntelemassa ja sielä oli joku pappabändi, joka soitti kaikkia Toton ja muitte legendojen biisejä. Ei oo lämpötilassa kehumista tääläkään, torstain +35 on vaihtunu +16 ja se tuntu jäätävältä. Muutamilla oli toppatakit päällä! Huomiselle on kuitenki luvattu lämpimämpää.

½ 10 maissa lähettiin Con kans hakeen Debbie sieltä Malloryn luota. Sain päivällä seurata varsin tutun tuntosta perhedraamaa: Debbie ois halunnu jäähä Malloryn luo yöks, mutta Constanze ei antanu lupaa. Ei meillä kotona enää moista draamaa tarvi käyä, mutta joskus on taistelu yhtä dramaattisesti.. Haettiin siis tyttö kotiin ja paluumatka vähä venähti: jäätiin Nyoniin juhlimaan festivaaleja. Tunnelma oli mitä riehakkain ja hyvänkuulosia esiintyjiä oli joka kulmalla! Tultin vasta tuossa puolen yön jälkeen.

Muut kattoo tuola Titanicia. Mua väsyttää aivan armottomasti ja huomiselle on melkeen yhtä tiivis ohjelma ku tänään oli. Ei olla syöty tänään ees yhtään oikeeta ruokaa, vaan leipiä ja suklaata millon sattuu! Saa nähä mitä huomena nähään ja koetaan, tänään ainaki oli aivan mahtava päivä. Pääsin jopa näkemään Nyonin illalla ku satamassa on valot ja kaikki järven toisella puolella olevat kaupunkien valot näkyy. Oli kaunista, niin kaunista!

Hyvää yötä, huomisiin!
-emmi

1, 2, 3, 4, 5.. 13 rakkoa

Että voi nuorinainen olla tyhmä ja turhamainen! Oli tietenki pakko saaha kopinakengät aamulla jalkaan, ku lähin Lausanneen. Co oli kyllä sanonu, että Lausanne on yhtä mäkeä ja kukkulaa, vuorta ja ylämäkeä... Niihän se oli ja ilman minkäänlaisia sukkia rakkojen saldo on 13! Kipeitä ovat ja turvoksissa. Ei siis nuita kenkiä enää kaupunkireissuille! Menin ja tulin junalla, yksin (oon niin ylpee ku osasin ja uskalsin enkä ees mokailu) ja ku pääsin viimein takas Glandiin ja piti kävellä asemalta kotiin tempasin kengät kainaloon ja kävelin avojaloin lopun matkaa. Ajatus oli muuten fiksu, mutta +35 asteen helteellä musta asfaltti on kuumaa (jonka todellisuudessa tajusin vasta kotona, ku sattu vielä kylmällä kivilattiallaki): lisää rakkoja.

Lausanne on siis nähty! Se ei kyllä mua juuri sykähdyttäny. Keskusta oli todellaki suorastaan vuoristoinen ja kaiken löytäminen oli vaikeeta. No mäkkäri löyty nopeemmin ku Genevessä, itteasiassa bongasin ekan puolen tunnin aikana kaks. Muuten sitte en juuri mitään löytänykkään, yhen kaupan jossa oli yks ihana laukku jota katoin jo Nyonissa ja apteekin, josta ostin rakkolaastareita. Olin jo kassajonossa ku hoksasin, ettei siinä kaupassa käy visa electron ja luovuin ostoaikeista. Joku toinen päivä... Kaupan nimi oli La Halle! ja niitä on täälä lähes joka kaupungissa, paitsi tietenki Glandissa. Kyllä mää sen laukun vielä saan.
Lausannessa juna-asema on keskellä kaupunkia ja keskusta sitte toisella puolella, juna-aseman ja Geneve järven välissä on kerrostaloja. Lähin käveleen keskustasta (siis toiselta puolelta koko Lausannea) järven rantaan. Ei se kestäny ku reilu ½ tuntia, mutta oli hikistä. Istuin rannassa ja luin, kuvasin juotsenia, ostin jäätelöä ja semmosta kivaa.

14 jälkeen lähin juna-asemalle ja tulin kotiin. Kävely rannasta asemalle oli ku joku selviytyjät, niin kipeetä kävi! Kotona söin, hain Ralphin koulubussilta, laitoin välipalaa, pakkasin kamat ja lähettiin Ralphin kans uimakouluun. Se uima"halli", jossa oli yks allas, on tuola vuorilla ja matkalla oli aivan upeat maisemat. Harmi etten ottanu kameraa mukaan! Ens viikolla Ralphilla on viimene kerta sitä ja jos lähen sillonki mukaan, nii sitte kyllä pitää kuvata se reissu. Meillä oli Ralphin kans tosi kivaa ku pulikoitiin sielä, kivaa olla lapsi!

Pidin Debbielle pianotunnin, juttelin Co:n kans ja laitettiin yhessä ruokaa, syötiin ja äskön Deb näytti mulle nettisivun jossa voi kattoa ilmaseks melkeen minkä tahansa leffan! Jipii! Aijon kattoa tänään Ps. I love you:n. Oon toki nähny sen mooonta kertaa, mutta se on aina niin ihana.

Yritettiin muuten aamulla soitella isin kans ja sehän ei millään meinannu ottaa onkeensa! Pyysin Cèsarilta heijän kotinumeron ja lähetin sen isille, isi koitti soittaa muttei onnistunu. Ku Co tuli kotiin, selvis syyki miksei... Isi, sää oot puhunu Constanzen kans puhelimessa! Cèsar anto mulle vahingossa Co:n työnumeron ja sinne isi sitte soitteli. Aika hassua.
On muuten aika karua lyyä kavereille luuri korvaan ku koittavat soitella. En voi tietenkään vastata, ku kaikki kalliit maksu lämähtäis mun puhelinlaskuun. Sain tänään kirjeen kotoa, jossa oli se kaivattu kameranjohto ja terveisiä. Kiitos siitä, oli ihanaa saaha kirje ja vieläpä kotoa. Oli myös huippua kuulla iskän ääni puhelimessa, vaikkaki vaan about 5 minuuttia. Olipa seki jotain. Cèsar istu vieressä ja vaan nauro, ku sen mielestä suomi kuulostaa niin hassulta.

Cèsar anto mulle myös tänään elämänohjeen. Oltiin syöty ja siivottu keittiö, Cèsar oli ihan puhki. Hän otti tuopin, istahti jakkaralle, nojas keittiökaappiin ja sano: "Before you marry: think twice. Before you have children: think four!"

Debin kokeet on ohi ja huomena on perjantai, jipii. Viikonloppuna täälä ympäri Geneven ja Lausannen väliä on isot musiikkifestarit ja joka kaupungissa on jotaki. Aijotaan mennä joihinki konserteihin, valinta vaan on vaikee ku niitä on niin sata. Cèsar aiko menna lauantai-iltana/yönä johonki isoon konserttiin ja sano, että voin lähtä mukaan jos haluan. En tiiä vielä, nämä esiintyjät täälä ei oo ykskään semmonen jonka mää tietäisin. Aamulla Cèsar pyysi mua kertomaan toiveita, mitä haluaisin tehä. Enhän mää osaa sanoa oikeen mitään, ku en tiiä mitä täälä voi tehä! Yhen toiveen kuitenki esitin: haluan vuorille. Luulempa, että se vieläpä toteutuu tässä.

That`s all today. Huomena parantelen rakkoja, luulisin. Näitä on joka puolella: jalkapohjissa, varpaissa, kantapäissä, sisäsyrjässä...!
Hyvää yötä ja kaikille mahtavaa juhannusta! Oon vähä katkera, ku täälä ei tiiä mitään koko juhannuksesta... No, ens kesänä sitte taas.
-emmi

Korttipeli ranskaks ja luonnotieteitä enkuks.

tänään on ollu varsin kielekäs päivä. heh, loisto termi. Tehokaski oon ollu!

Aamulla yllätyksekseni Cèsar ei ollu jalkeilla ko heräsin 9 maissa. Söin pikapikaa ja lähin lenkille. Ku tulin tunnin päästä takas, täälä oli edelleen hiljasta. Kävin suihkussa, katoin Mamma Mia -elokuvan, eikä vielä 11 jälkeenkään Cèsaria näkyny. Aloin jo vähä ihmetteleen ja hoksasin, etten ees tiiä mikä täälä on hätänumero jos oiski vaikka sattunu jotain. En tiiä miks, mutta oon kova aina aatteleen kaikken pahinta... No, onneks 12 maissa alko kuuluun kolinaa ja Cèsar tuli nauraen selittään, että oli aamulla vieny lapset koulubussiin, Co:n juna-asemalle ja tullu kotiin ja aikonu ottaa vaan pikkuset nokoset. Nokoset venähtiki viiteen tuntiin. No mitäpäs siitä, sain rauhallisen aamun. Tästä johtuen ei siis lähetty Lausanneen.

Treenasin pianoa. Myrskyluoto alkaa olla jo jonkunmoisessa hallinnassa, sujuvuutta vielä vaatii. Otinki ohjelmistoon tänään Valse Lenten. Oon katellu sitä jo joskus aikasemmin ja se oliki sitte helpompi saaha pelittään ku oli jo jotain pohjaa. En oo kuitenkaan päässy ekaa osioa pitemmälle, vielä. Ihanaa ku on päivät aikaa treenata, eihän sitä kotona jaksa koskaan paneutua näin reippaasti.

Lopun iltapäivää opiskelin sitte ajokorttijuttuja, kunnes Cèsar tuli pyytämään että tulisin heijän kans olohuoneeseen. Koitan olla niin aktiivinen ja reipas ku mahollista, mutta välistä tuntuu ettei Cèsar ja Constanze ollenkaan hoksaa aatella kuin vaikeeta on tarttua toimeen uuessa, vieraassa talossa... Kestää hetki asettua taloks ja päästä semmosesta turhasta kohteliasuudesta ja ujoudesta, jos tiiätte mitä meinaan. Jopa ruuan laittaminen tuntuu vaikeelta, ku raaka-aineet on niin erit ku mihin on tottunu! Papuja, iha vieraita hedelmiä ja kasviksia, soijaa... Enhän mää ees oikeen osaa käytä niitä. Alku aina hankalaa, työssä ku työssä. Muuten meillä ei oo mitään ongelmaa... Paitsi ehkä tämä tietokoneen käyttö voijaan laskea jossaki määrin konfliktiksi! Huomaan, että tässä perheessä tietokonetta käytetään tosi vähä. Mää käytän konetta kotona oikeestaan aika paljo, useemman tunnin päivässä. Ku ei voi soitella, ainut väylä pitää yhteyttä kavereihin ja kotia on tämä tietokone ja ikävissäni tietenki sitte istuisin tämän ääressä mielelläni... En tiiä tekeekö Constanze sen tahallaan, mutta sain tänään vähä vinkkia siitä että käytän konetta liikaa. Koitin selittää, että mulla on ikävä kotiin ja juttelen kavereitten ja porukoitten kans tätä kautta. Ehkä ne ymmärsi, ehkä ei.

Lisää esimerkkejä siitä, miten César ja Co panostavat lapsiin: tänään ku hain Ralphin ja Debin koulubussilta pihalla meitä vastaan tuli joku tyttö, jota luulin ensin naapuriks, mutta ku hän tuli meijän mukana sisälle Debin kaveriks. Myöhemmin selviks, että se onki tyttö joka käy kerran viikossa yhen illan puhumassa Ralphin kans ranskaa, ettei Ralphin kielitaito ruostuis. No, ne höpötteli ranskaa ja me Debin kans opiskeltiin luonnontieteitä: sydämen osia, sähköoppia, alkuaineita... englanniks, luonnollisesti. Oli aika mielenkiintosta. Pelattiin myös semmosta Ralphin ite keksimää korttipeliä Belindan kans. Belinda on siis se Ralphin ranskantreenaaja tyttönen. Belinda ei puhu englantia, enkä mää ranskaa, joten Ralph puhu kumpaaki kieltä ja me vaan katottiin toisiamme ja naurettiin ja koitettiin saaha jotain tolkkua toisistamme. Se oli mielenkiintosta, kans.
Käytiin myös läheisellä nurmikentällä juoksemassa kilpaa, tekemässä kärrynpyöriä ja seisomassa käsillä.

Kello on jo kohta yks! Aika meni niin nopeesti, ku opiskeltiin vielä Debbien kans tuossa. Huomena mulla on täälä koko iltapäivä yksinäistä, ku Cèsar lähtee Lausanneen. En voi lähtä mukaan, koska mun pitää mennä viemään Ralph uimakouluun viieks. Pääsen kyllä uimaan itekki, se on kivaa se. Aattelin testata, kuin pitkän matkan jaksan uija yhteenmenoon. Debillä on huomena viimene koe ja se on helpottavaa, koska tästä eteenpäin voijaan soittaa enemmän pianoa, tehä iltasin muutaki ku espanjan sanoja, sydämen osia tai matikanlaskuja. Meillä kyllä meinaa mennä nytki aika johonki muuhun ku opiskeluun... Debbie on ihana tyttö ja meillä on kivaa yhessä! Vähä girl`s staffs ;)

Hyvää yötä, huomiseen! En malta oottaa huomista ku Jaana on kotiutunu Unkarista tänäyönä ja Iida tulee huomena riparilta. Saan tytöt langanpäähän mesen kautta ja saahaan kertoilla kuulumiset. Kiitos tietokoneista!
-emmi

Hurmaava Nyon ja Leijonan show

Tänään ei mentykään alkuperästä suunnitelmien mukaan Lausanneen. Aamulla Cèsar kerto, että oli sekottanu päivät ja Ralphin kevät "show" koululla onki tänään, eikä huomena. Cèsarin piti hakee Ralph iltapäiväksi kotia ja viiä illalla takasin. Niimpä mää päätit lähtä Ralphin koulumatkan varrella olevaan Nyoniin aamupäiväksi, vaan steppailemaan ja hyvällä säkällä vähä lukemaan enkkua.

Rakastuin Nyoniin, se on vielä hurmaavampi ku Geneve. Pieni, mutta sympaattinen kaupunki. Hallitsevin juttu sielä on keskellä kaupunkia, kukkulalla oleva valkonen linna ja sen puutarha. Kadut oli pieni ja kapeita ja pujotteli kivitalojen välistä niinku vanhoissa kaupungeissa ainaki. Siellä oli kaikki tarvittava, eikä juuri muuta. Satama ja ranta oli aivan ihanat! Kävelin rannan kävelykatua eestaas, istuskelin aallonmurtajalla syömässä eväitä, lueskelin kiviaidalla kirjaa ja sukkuloin sielä kaduilla. Aurinko paahto ja en tajua miten, mutta taas vähä kärys. Kai 15 on kertoimena liian pieni...
En voi laittaa yhtään kuvaa Nyonista vielä, koska tietenki unohin kameran aamulla kotiin. Meen sinne aivan varmasti uuestaan vielä, toivottavasti pian ja sitte otan roppakaupalla ihania kuvia.

Cèsar otti mut kyytiin tullessaan hakemasta Ralphia koulusta klo 13 maissa ja tultiin kotiiin. Treenasin pianoa, nukuin, treenasin lisää ja 17 jälkeen lähettiin hakeen Constanze töistä. Constanzen työpaikan eessä oli poliisit ja turvamiehet ja valtavan virastotalon portailla seiso saattue ja kasa ihmisiä, yks tumma herra menossa autoon. Ihmeteltiin kuka se on, Ralph ehotti Barac Obamaa. Se ei ollu kuitenkaan Obama, vaan Mosambikin presidentti! Julkkis siis, vaikken ookkaan hänestä koskaan ennen kuullu ;)

Ralphin kevätshow oliki sitte melkonen show! Huomaa, että lapset on yksityiskoulussa... Lasten koulu on kansainvälinen koulu ja lapset on sielä mm siitä syystä, että ku he lähtevät takas Yhdysvaltoihin, he voivat mennä sielä takas omaan kouluunsa ku koulutusjärjestelmät on samat. Täällä valtionkoulut noudattaa ihan jotain omaa järjestelmää ja paluu YV:ssä kouluun ois sitte huomattavasti monimutkasempaa. Juhla oli siis hieno ja siihen oli käytetty rahaa. Tässä juhlassa oli luultavasti eskarit ja ykkösluokkalaiset, luulisin. Jokaisella luokalla oli oma esitys ja aiheena oli Van Goghin maalaukset. Jokasella esiintyjällä oli samanlainen esiintymisasu ku muilla luokan oppilailla, rekvisiittoihin oli todella panostettu ja kaikki laulut levytetty ja soitettiin kovaäänisistä, jotta kuuluu. Toisaalta se oli niin show, että vähä yökötti. Ralph oli kuitenki vastustamattoman sulonen leijona ja esitykset oli piristävän värikkäitä ja lapset hurmaavia.
Juhlan jälkeen ruokalassa tarjottiin kaikille patonkia, mehua ja jäätelöä.



Huomenna ois sitte se Lausannen vuoro, kai. Aamulla kyllä meinataan vähä pestä pyykkiä ja niin edelleen, jospa sitä lenkkeileen jaksais ampasta. Meinaa vaan olla nämä olosuhteet niin lämpöset, että hikiä pukkaa jo pelkästään markettiin steppailu!

Tässäpä tältä päivältä, ruoka kuuloistais olevan valmis... Jospa tänään koittais mennä ihmistenajoissa nukkumaan, nii ei aamulla tarttis taas torkuttaa nii kauaa. Huono juttu tuo torkku! "vielä kerran, no kyllä sitä nyt vielä yhesti voi... ei kukaan huomaa jos mää vielä nukun 7 minsaa lisää" hehheh!
-emmi

kolmen ässän välipäivä: siivoilua, suklaata, studying

Nyonin satama, taustalla siintää valkohuippunen Mont Blanc!

Tässäpä lupaamani kuva altaalta! Debbie ja Gaby oottelemassa uimaan pääsyä, taustalla allas ja jos kuva ois otettu vähä laajemmasti altaan yläpuolella näkyis Genevejärvi ja vuoret.



Tässä me Ralphin kans kahlaamassa Geneven keskustassa lintujen seassa. Juttelin ruotsalaisten reilaajapoikien kans tuossa paikassa ja otin niistä kuvan ku ne pyysi. On se jännä miten ruotsalaisiaki on kiva tavata ku ollaan vähä kauempana kotoa ;) Heti tuntu niin tutulta ja turvalliselta.


Tässä kuva lauantain regattasta Geneve järveltä. Ihania oli purjevenhoset vuoria vasten. Sinisen eri sävyjä löyty monta, kuten kuvasta huomaa...











eka maanantai selätetty! mua ei maanantaiaamut täällä onneks kirpase sen pahemmin ku muutkaan, nukkua posotin taas yli yheksään. Aamupalan jälkeen oikeen tehotreenasin pianistin hommia, hioin jo hanskassa olevia biisejä. On hieno tunne, ku joku biisi menee ilman nuotteja ja voi keskittyä vaan kuuntelemaan ja tulkittemaan sitä! Palkinto ahkerasta harjottelusta ;)
12 jälkeen Cèsar lähti Lausanneen ja mää jäin kotiin, vois sanoa että nuolemaan haavoja. En tajunnukkaan eilen illalla kuin kipeesti poltin toisen puolen hartioista... T-paitaa on saanu vaihtaa tiheään tahtiin, onneks lopulta löyty semmonen jossa ei oo hankaavia ja painavia saumoja hartioitten kohalla! Siivosin, tiskasin, soittelin (Myrskyluodon Maija treenauksessa!), söin persikkasuklaata, katoin yhen leffan ja haaveilin enkunkirjojen raottamisesta. Enkku jäi kuitenki iltaan, ku piti lähtä hakeen Ralph koulubussilta ½ 5 maissa.

Syötiin välipalaa ja käytiin Cèsarin pyynnöstä harjottelemassa pyöräilyä. Sehän onnistu Ralphilta melko hyvin ja sain pojan ylipuhutta, että huomena lähtee apurattaat veks. Saa nähä joudutaanko paikkailemaan pikku polvia, mutta johan nyt kohta 6 vuotiaan pitää osata ajaa ilman apurattaita! Siinä meille haaste täksi kesää. Mää en kyllä usko, että se vie muutamaa iltapäivää kauempaa. Sisällä Ralph halus välttämättä kattoa Shrekin jouluelokuvan... Ku Debbie tuli pianotunneilta Nyonista kyselin siltä historian juttua, ku hänellä on huomena historiankoe. Sehän passas mulle oikeen hyvin, tuli Egyptin historia kerrattua. On se vaan jalo taiteenlaji tuo historia. Illallisen jälkeen muksut meni nukkumaan ja mää viimein tartuin nuihin enkunkirjoihin. Ekan kirjan tekstit on luettu ja sanasto puolessa välissä. Con kans yhessä opiskeltiin, mää enkkua ja Co venäjää. Eihän siitä oikeen mitään tullu, ku koko ajan oli jotain kerrottavaa tai sanottavaa! Löyettiin yhessä yks nettisivu, missä on tosi hyvä harjotella sanastoa ja sain hyvät naurut ku Co luki suomenkielisiä sanoja. Miten suomea voi muka olla niin vaikee lukea, lukee vaan mitä siinä lukee!

Täällä on ollu tänään pilvinen päivä ja illan on satanu aika rankasti. Ulkona on kuitenki +26 lämmintä, joten olot on aika hiostavat...
Huomena lähen Cèsarin mukaan Lausanneen. Se on vähä Geneveä pienempi kaupunki parinkymmenen minuutin päässä täältä Glandista. En tiiä siitä kaupungista oikeen mitään, mutta huomenapa tutustun! Geneveenki pitäs taas päästä piakkoin: Co anto mulle mainoksen jostain englanninkielisestä kirjakaupasta, jossa on melko halpoja kirjoja (about 5-6 frangia). On siistiä hoksata, etten ees huomaa enää eroa englanninkielisten ja suomenkielisten tekstien välillä! Ku luen yhtä englanninkielistä kirjaa minkä Debbie mulle anto, en ees aattele ettei se oo suomeks. Kuhan ymmärtää sunnilleen sanasto, pysyy hyvin kärryillä ja on mukava huomata, että osaa niinki paljo. Sama on ku katotaan elokuvia, kuunnellaan musiikkia tai jutellaan: määhän selviän tämän kielen kans! Tämän reissun jälkeen on kyllä huomattavasti pienempi kynnys puhua ja käyttää englantia. Sikshän mää tänne alunperin lähinki!

Ikkuna on auki ja kuulen ku kirkonkellot lyö puolta yötä. Fiilikset on oikeen mukavat ja ootan jo vkl:a, mitä siistiä keksitäänkään. Kuhan lasten koulu loppuis, päästäis vähä irti tästä arjesta ja ulos Glandista koko porukalla muutenki ku vkl:na. Mukavaa tämä arkiki, kuitenki. Päivisin on rentouttavaa jos saa olla hetken yksin, koitan kuitenki aina ku lapset on kotona viettää aikaa heijän kans: sitä vartenhan mää täälä oon.

Hyvää yötä ja kauniita unia, huomiseen!
-emmi

LUXORY

tähän kärkeen kuvia ekalta viikolta! Eka kuva on melko heikko esitys vanhasta kaupungista, mutta sieltä kuitenki. Keskimmäinen: minä ja lapset, taustalla Geneven tunnetuin turistikohde, nimensä blogillekki antanu, Jet de`Eau -suihkulähe. Viimonen kuva on tiistai-iltana bongatusta sateenkaaresta ja samalla esittelyssä näkymä mun huoneen ikkunasta.

toinen upea hellepäivä. onneks sitä ei tarvinu viettää keskustan paahteessa, vaan se suju mukavasti uima-altaalla lekotellen!

aamulla nukuttiin eilisiltasen 24 maratonin jälkeen vähä pitempään ja päästiin liikenteeseen vasta 11 maissa. Cèsar, minä ja lapset (+Debbien kaveri, Gabi) suunnistettiin Nyoniin "to the pool", eli uima-altaalle. Laitan tähän tulevina päivinä, mikäli osaan, pari kuvaa sieltä ja muutenki nii näätte missä paratiisissa mää saan kesääni viettää. Ainut miinus tässä paratiisissa oli se, että kaikki muutki halus viettää ihanaa hellepäivää sielä. No, vähä kärsivällisyyttä ja hermoja nii jo oli mukavaa! Otettiin aurinkoa, pulahettiin uima-altaaseen, pikniköitiin, käytiin hengailemassa järvessä, jonka vesi tuntu jäätävältä +35 asteen säätilassa ;)

oltiin altaalla 11-17 ja sen jälkeen käytiin katsastamassa muutaman kilometrin päässä olevat festarit, jotka oli tänään avoinna lapsille. Sielä ei ollu oikeen mitään kiinnostavaa ja muistin taas miks mua ei sais Suomessa festareille millään: likasta, roskasta, likasta rumaa, ahasta, likasta... ja oon sen verran mukavuudenhalunen, että jos teltassa nukuttaan nii nukutaan sitte rauhallisessa metässä eikä keskellä päissäänolevia ihmisiä ja rokkikonsertteja. Provinssirokki taiski olla just tänä vkl:na Suomessa, että tsemppiä vaan kaikille sielä ollelleille.
Tultiin kotiin, katottiin American talentin nauhotuksia, Michael Jacksonin musiikkivideoita (Ralphin toiveesta!) ja 4 jaksoa 24:sta. Syötiin päivällistä ja Co:n leipomaa marjapiirakkaa. Lupasin hankkia joitaki reseptejä Suomesta ja leipoa jotain joskus tässä.

Huomena on maanantai, eka viikko täälä takana. Tänään ku ajettiin takas sielä altaalta olin pitkään hiljaa ja Cèsar sano, että tulkitsee mun hiljasuuden siten, että oon alakulonen. Eka kielisin että en oo, vaan väsyny. Sitte piti alkaa nieleskeleen ja sanoin, että no on mulla kyllä aika kova ikävä kotiin. Paikkasin heti, että kyllä se menee ohi. Menee kait tämä, toivottavasti nopeesti. Ihan yllätyin ku meni niin pakka sekasin ku sanoin ääneen, että on ikävä! Onhan mulla, aika kovastikki välistä. Kai se kuuluu kuvioon ja äiti aina sano ku olin pieni, että se vaan kertoo siitä että rakastaa. Siitähän se kertoo, juurikin siitä. Tämän blogin kirjottelu on varsin ikävöivää hommaa ja valojen sammuttaminen tämän päivittämisen jälkeen tuntuu aika kolkolta.

Teillä on kuulemma hulluna hyttysiä sielä eikä varmastikkaan niin upeita rusketusrajoja ku mulla, joten turha ikävöidä! Tuskin ootte yhtä palaneitakaan...
Huomena aattelin vaan hengailla. Jos Cèsar lähtee Lausanneen, niinku luulen, nii taijan jäähä tänne. Lukea vähä englantia eteenpäin, laitella kuvia, lenkkeillä ja ottaa aurinkoa parvekkeella. Kuulostaa ihan hyvältä, eikö?

Hyvää yötä siis kaikki rakkaat, sanomattaki selvää että teitä on ikävä.
-emmi