Olis voinu olla täydellinen päivä

... ja ihan mukava olikin. Täydellisyydestä silti jäätiin vähä, koska bikinit hupspoks hajos! ja se tietenki sattu sielä rannalla.

Olin laittanu herätyskellon soimaan kaheksaksi, ku normaalisti se voi yheksältä. Aattelin, että jospa sitä pääsis kerranki vähä aikasemmin ylös. No ei onnistunu suunnitelmat! Aina siirsin vähä ja torkutin vähä ja ½ 10 maissa vasta sitte viimein ryhdistäydyin. Ihana vaan venyä sängyssä, ku ei oo pakko nousta... Cèsar nukku tänä aamuna taas aamupäiväunia semmoset 4-5 tuntia, että eipä mun heräämisiä ollu kukaan rekisteröimässä. Luuseriheräämisen vastapainoks nakkasin lenkkikamppeet niskaan, nappulat korville ja lenkkipolulle. Hölkyttelin tällä kertaa tuonne vuorille päin, vähän matkaa ylös päin ja sitte kylän läpi ja takas. 50 minuutin lenkki tuli sopivasti täyteen, hiki irtos ja aurinkokukkapellotki tuli tsekattua, eivät oo vielä täysin kukassaan.

Suihkun jälkeen söin lounasta ja pakkasin vähä eväitä mukaan, suuntana Glandin eilen illalla pongattu uimaranta. Kaikki vaikutti täydellisen mukavalta, lepposelta. Valkkasin Constanzen hyllystä hyvältä vaikuttavan pokkarin ja lähin katsastaan talouden pyörätarjonnan. Con pyörään ei löytyny avainta, joten Debin pyörä oli ainut mahollisuus. Nostin penkkiä ja hyppäsin selkään... Päätin kuitenki yrittää, vaikkei siinä ollu jalkajarruja, mulla oli muutama kapsäkki, tanko oli irrallaan, penkki ei pysyny ylhäällä ja se oli naurettavan pieni. Pääsin rannalle, vaikka aiheutinki varmaan muutamalle autoilijalle ylimääräsiä hikipisaroita sinkoilemalla käytännössä jarruttomalla pyörällä... Rannalla ei ollu ku muutama muu mun lisäks, kaikki lapsukaiset on koulussa eikä tässä kylässä nii paljo asukkaita ookkaan. Leiriydyin ja pistin maate. Tiiättehän ne pikkuset itikat jotka pörrää semmosessa älyttömässä kasassa yhessä kohtaa, joita tulee yleensä illalla? Joka paikka oli täynnä niitä, itikkapilviä joka puolella ja just yks pahimoilleen siinä mun kohalla! Aloin siirtää mun vilttiä nii POKS ja bikinien yläosan takahakanen hajos. Nyt kiitän onneani, ettei täälä Glandissa oo liikaa asukkaita, eikä heistäkään ku muutama ollu eksyny rannalle. Kiskasin paijan päälle ja alotin tuskasen taipaleen sillä ihanalla pyörällä takas kotiin, koittaen saaha vaatteet pysymään päällä.

Pääsin kotiin enkä ollu ees kamalan pahalla tuulella. Yllätin Cèsarin ku vastasin myöntävästi ku hän kysy, osaanko silittää. Cèsar kysy, että missä sää sen oot oppinu? Olin ihan että no enkait mää tiiä, mitä oppimista siinä on? Kai mää oon osannu silittää niin kauan ko mun on tarttenu ja vaan kerran oon polttanu yhet housut ja neki oli omat. Silitin sitte vaatteita, siivoilin ja hommailin omia juttujani. Lapset tuli ja syötiin ja lähettiin vuorille uima-altaalle, missä oltiin Ralphin kans viime viikollakki. Koska mun huippulaadukkaat henkkamaukkabikinit oli rikki, jouduin oottamaan lapsia ulkona. No siinä kerkes kirjotella ja mietiskellä kaikenlaista, että ei se niin paljo haitannu.

Tultiin takas ja Cèsar lähti samalla ovenavauksella hakemaan Constanzea Genevestä ja he menivät johonki miitinkiin, josta en tiiä kyllä yhtään sen tarkemmin. Oon siis yksin lasten kans, jotka nyt kattoo Monsters OY:tä. Pitäis alkaa laittaa illallista ja heivata sitte Ralph nukkumaan. Cèsar ja Constanze tulee 10 maissa.

Huomena lapsilla alkaa kesäloma! Kivaaaaaaaa. Lauantaina Ranskan rajan tuntumassa on kuulemma joku Keskiaika-tapahtuma, jossa on kaikkea mahollista Keskiaikaan liittyvää. Historiaa siis! Jipii. Ja sinne me aijotaan mennä. Viikonloppusuunnitelmat siis selvänä. Cèsar kerto myös, että ens viikonloppuna tänne tulee hänen sisko kahen poikansa kans viettään viikonloppua. Toinen niistä pojista on kuulemma Pariisissa jonku desingvaatekaupan sisäänostajana tai jonaki semmosena ja hän tuo kuvastoja, joissa kaikki on aivan spesiaalihinnoteltua! Monen sadan euron/frangin vaatteet super paljo halvemmalla ku oikeesti. Ehkä ne ei passaa mun budjetille siltikään, mutta mielenkiintosta nähä.

Nyt illallisen tekoon, au revoir!
-emmi