reissun puoliväli!

Eilen tuli välipäivä bloggailuun, mutta hengissä ollaan. Enhän mää enää ees muista mitä me eilen tehtiin...

Aamusella Ralph tuli herättään mua, syötiin aamupalaa, hengailtiin, harjoteltiin oikeinkirjousta, suunniteltiin viikonloppua, soiteltiin pianoa ja katottiin 24:sta. Lapset lähti iltapäivällä Belindan, joka on se Ralphin ranskankielen treenauttaja, luo yökylään! Ralphin eka "overnight"-juttu. Ku lapset oli lähteny, mää käytin hiljasuuden ja ihmeellisen rauhan hyväksi ja otin päiväunet. Oon saanu jonku ihme kurkkupöpön. Olo on kökkö, vetämätön ja särkevä mutta ainoat "oikeat" vaivat on äänen käheys ja kurkku ihan könttinä. Ei oo nuhaa eikä oo päänsärkyä eikä muuta flunssaan liittyvää. Otin siis päiväunet ja koitin vähä ottaa rennosti.
Ilta meniki sitte postin vastaanottamisessa, vastailussa ja Constanzen kans jutellessa. Cèsar lähti 8 maissa hakemaan siskoaan Geneven kentältä ja me jäätiin kaksin kotia. Juteltiin ekaa kertaa oikeestaan kunnola tästä mun täälä olosta ja kummanki tunnelmista. Constanzen oli yllättyny ku sanoin, että mulla on oikeen mukavaa ja nautin täälä olosta ja tekemisestä. Mää taas olin yllättyny siitä, että Constanzen mielestä oon hiljanen ja vaikka mää oon kovasti petrannu Cèsarin toivomissa asioissa nii edelleen Co painotti että PUHU ENEMMÄN. En tiiä mitä mun pitäis tehä, höpöttää taukoamatta? Empä tiiä, eikö sillon jos ei oo mitään järkevää sanottavaa kannata olla mielummin hiljaa? Mää oon aina aatellu niin...
Sain taas kuulla samat asiat siitä että voin kertoa jos on jotaki joka vaivaa ja niin edelleen. Ihanaa että huolehtivat, parempi näin päin, mutta oon vähä ihmeissäni. Lupasin yrittää enemmän ja parantaa edelleen. Oli kyllä siinä mielessä vähä masentava "kehityskeskustelu", etten juuri saanu kuulla positiivista palautetta. Toivottavasti oon tehny jotaki hyvinki.

Iltasella, tai ennemminki yöllä, tuli myös Cèsarin siskon 2 poikaa: Hugo ja Carlitos. Olivat hupasia poikia, tai Hugo nyt taitaa kyllä kuulua jo kategoriaan miehet. Hugo on kolmissakymmenissä ja Carlitos ehkä 19. He eivät puhu juuri englantia, mitä nyt jonkuverran. Saimpahan ainaki hyvällä syyllä olla hiljaa...

Tänään lähettiin sitte ajoissa Constanzen kans liikenteeseen, jo yheksän jälkeen! Co meni Ranskaan ruokakauppaan ja jätti mut matkallaan Geneveen. Hassua ku täälä aukeaa kaikki vaatekaupatki jo 8 maissa. Aamupäivän sitte shoppailin. En löytäny enkä ees ettiny juuri muutako tuliaisia. Ostin mää yhen huivin, niitä nyt voi aina... Söin lounasta järven rannassa ja sitte seurasin ihmismassaa rantakadun suuntaan. Constanze sano, että sielä on tänään joku paraati. En tienny siitä juurikaan sen kummempaa etukäteen ja koska mulla oli aikaa jäin oottamaan sitä. Ootin sitä tunnin, puolitoista... No viimein oottavat ihmiset alko näkeen jotaki, mikä ei kyllä mun mielestä osottautunu sitte minkään odotuksen väärtiksi. Rekkojen lavoilla eri radiokanavien, kauppaketjujen ja ties minkä organisoimia ketkuttelijoita, puolialastomia (ja muutama oikeesti alaston) ihmisiä ja huonoa musiikkia. Heh, no tulipa nähtyä tuommonenki puoli Geneven kulttuurillista antia! Sai se kyllä ihmisiä liikenteeseen, yllättäen...

Seikkailut ei kuitenkaan ollu vielä ohi! Oon älyttömän ylpee itestäni, ku a) löysin ku vanha tekijä Geneven juna-asemalle b) osasin ostaa junalipun ranskankielisestä automaatista (menihän siihen hetki aikaa, ei ollu pätkääkään yksinkertasta!) c) löysin oikean laiturin d) ja se juna vieläpä pysähty Glandin kohalla! Nyt oon yksinäni täälä kotona. Cèsar ja Constanze on hakemassa lapsia Belindalta tuolta vajaan tunnin matkan päästä vuorilta ja sukulaiset on Genevessä juhlimassa.

Eilen tuli täyteen 3 viikkoa ja 5 päivää Emmin Sveitsin reissua ja se on puoliväli! Aika hullua (ja toisaalta kyllä pakko myöntää, helpottavaa) aatella että enemmän päiviä takana ku eessä. Sen kunniaksi alotin siis tänään vähä tuliaisshoppailuja ja huomasin, että siihen hommaanhan sais upotettua omaisuuden rahaa... Ois ihanaa tuua kaikille jotaki kivaa Sveitsi-krääsää, mutta johonkihan se raja on vedettävä.

En tiiä vielä mitä on illalla suunnitelmissa. Lapset tulee ainaki takas kotiin ja taitavat olla aika innoissaan serkkuvieraista. Huomena Lausanneen, mikäli aamulla vointi on sen mukanen, lasten urheilukisoihin! Sielä on kuulemma jotain maailmanluokan urheilijoita, joku tosi nopee juoksia, opettamassa ja sitte kisaillaan. Nyt on ollu niin kuuma, että huhhuhh. 30 astetta mont,a monta päivää, sisälläki on jo niin kuuma että nukkumisestkakaan ei meinaa tulla mitään. Viimeyönäki pyörin sängyssä johonki 3 asti... ja aamulla väsyttää! Sielä on vissiin ilmat jo vähä viilentyny, ainaki näin yks kaveri kirjotti tänään tekstarissa. +10 ja niin eespäin ;)

Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille!
-emmi