"niin on kaunis maa"

kyseinen laulu Nuoren seurakunnan veisukirjasta tuli mieleen ko aloin tätä päivää tiivistämään otsikkoon. Voi jestas, tänään on Glandin ja Lausannen väli kyllä antanu parastaan ja kuvista katottuna päivän tsekatut maisemat ja kylät näyttää ihan "kuin postikortista"-tyyliseltä setiltä. Kyllä meille on annettu kaunis maailma!

Aamupäivä vietettiin armaitten sukulaisten seurassa kattoen Madagaskar kakkosta, syöden lounasta ja jutellen niitänäitä. Olivat kyllä hupasta sakkia! Silpoin sipulia ja itketti tietenki kamalasti, nii Hugo tokas että "oh honey, don`t cry! We can come back another weekend!" Carlitos täytti tänään 19-vuotta nii sen kunniaksi sitte kilisteltiin. Mua myös nauratti yhessä tilanteessa, ku Debbie laitto meille jäätelöä. Huomas taas monikulttuurisuuden ku Carlitos kiitti espanjaksi "gracias", mää ranskaksi "merci" ja Debbie vastas "you`re welcome!"

Kahen jälkeen minä, Ralph, Constanze ja Debbie lähettiin Lausanneen johonki lasten urheilutapahtumaan. Sinne oli kutsuttu lapsia vähän jokapuolelta, 8-14 vuotiaita ja tapahtuman vetonaulana oli tusina huippuyleisurheilijoita. Noloa myöntää, mutten tuntenu heistä ainuttakaan. Se tumma Jamaikalainen (mm- vai olympiamestari?) huippujuoksijapoika piti olla tulossa, mutta ei sitte päässykkään. Muita en tienny, mutta olivat kuulemma kovia nimiä.


Tapahtuman jälkeen otettiin vähän kuvia, hörpättiin kokista ja lähettiin ajeleen kotiinpäin. Debbien ja Ralphin suureksi epäonneksi me taijetaan olla Constanzen kans melkosia seikkailijoita! Koska mulla ei vielä Lausannesta lähtiessä ollu yhtään kuvaa upeista auringonkukkapelloista, päätettiin ajaa sivuun moottoritieltä ja körötellä pikkuteitä tänne Glandiin hyvien kuvien toivossa. Ajettiin johonki pikkukylään ja alas järvelle, koska Constanze ei ollu ikinä käyny sielä. Löydettiin ehkä kaunein vanhankaupunki, minkä oon ikinä nähny! Lapset oli kyllästyneitä ja kitiseviä, mutta me vaan kuvattiin ja ihasteltiin. En voi uskoa että joku saa tosiaan asua semmosessa paikassa... Ikkunasta avautu kaikki sinisen eri sävyt käsittävä Geneve järvi, rauhallinen rantakatu ja vastarannalla Lausanne. En halua ees tietää kuin uskomattomalta sielä näyttää illalla! Kaikki Lausannen valot. Voi elämä, sinne on päästävä joskus uuestaan ja pimeellä.



Seikkailtiin tuossa kylässä myös vähä enemmän ja päädyttiin poliisin pakeille ;) Älkää huoliko, rikosreksteri on edelleen "tyhjä taulu"! Löydettiin tuolta rannasta semmonen mini läppäri, jossa oli mesekeskustelut auki ja koitettiin käyä palauttamassa se poliisilaitokselle, mutta laitoksella ei ollu vastaanottoa. Constanze otti sen läppärin mukaan ja on koittanu niitten mesekeskusteluitten kautta saaha sanan sen omistajalle, että se on tallessa ja voi tulla hakemaan. Oon tuntenu suurta myötätuntoa sitä toistaseks meille anonyymia omistajaa kohtaan, voin vaan kuvitella miltä tuntuu...

Vähä ennen Glandia löydettiin kunnon auringonkukkapeltoja, juuriki mun lenkkireitin varrelta tuolta vuoren rinteeltä. Ah! En ois uskonu, että tyttö voi talsia itteänsä silmien tasolle asti ulottuvien auringonkukkien seassa, mutta se on mahollista. Se on kyllä kokemus, ihana! Ja taas ihmeteltiin kaunista maailmaa...


Omaisuuden kadottamisesta ja varastamisesta puheenollen, eilen Genevessä todistin myymälävarkautta. Ruokakaupassa oli pitkät jonot sen tyhmän festivaalin takia eikä eräs nuorimies jaksanu viinipullonsa kans jonottaa. Yhen tumman tytön kans seurattiin ku hän näppärästi pullo kourassa oikas naapurikassan portin alta ja paineli menemään kenenkään häntä pysäyttämättä. Tähän vois nyt tietenki iskeä psykologisia tutkimustuloksia siitä miks kukaan ei tehny mitään. Ainaki me kaks, minä ja se tyttö, nähtiin mitä tapahtu. Seurattiin vaan epäuskosina silmät suurella että onko se tosiaan noin tyhmä ja uhkarohkea, siinä oli ehkä 4 metrin päässä myyjä täyttämässä hyllyjä. Sinne se kuitenki paineli ja myöhemmin tietenki omatunto soimas ku ei tehny mitään...
Seuraavassa hetkessä ku pääsin kassalle en löytäny lompakkoa... Voi kamala sitä tunnetta, mulla oli just Constanzelta saatu koko kesän palkka sielä!! Onneks se sitte pikku penkomisen jälkeen löyty sieltä laukusta, mutta kyllä siinä ehti jo useemman rivin Isä Meitää lukea. Huh!
Käteviä pikku näpäytyksiä nämä tämmöset läheltäpiti-tilanteet, muistaa taas olla varuillaan.

Huomena ois sitte taas maanantai. Aika menee kyllä uskomattoman nopeesti.
Kirkonkellon lyö puoltayötä ja aamupäivä ois yksin kotona oleskelua, ku lapset menee Cèsarin kans uimakouluun. Ens viikolla lapset on joka aamu 10.30-12 vuorilla olevalla uima-altalla uimakoulussa. Mää en ainakaan vielä huomena lähe mukaan tämän flunssan takia, mutta ehkä keskiviikkona sitte. Debbie sano myös, että kaks heillä jokunen vuosi sitte asuneita nuoria miehiä on ehkä tulossa ens viikolla kylään! Eikä näyttäneet yhtään hullummilta kavereilta, ku Debbie näytti kuvia facebookista. He ovat amerikasta ja toinen oli arkkitehtiopiskelija. Juttuseuraa odotellessa! He ainaki osaisivat paremmin englantia ku tämän viikonlopun vieraat.

Adios!
-emmi