24 days left

Uskomatonta ajatella, että enää 24 päivää ja kotimaa jää moneksi moneksi viikoksi taakse.

En pahemmin harkinnu ku keksin koko tämän idean, lähtä au pairiksi. Ihailin serkkutyttöjen reilikuvia ja matkakuume iski: pakko nähä vähä maailmaa!
Värkkäsin profiilin www.findaupair.com -palveluun, jossa perheet ja au pair -ehdokkaat pystyy tarkastella toistensa profiileja pientä maksua vastaan. Löysin monta monta ihanalta kuulostavaa perhettä, kunnes yks Uusi-Seelantilainen ykslapsinen perhe sattu silmään. Perheeseen oli vieläpä vauva tulossa, täydellistä siis. Laitoin perheelle sähköpostia, mutta vastausta ei koskaan tullu. Ensin mua harmitti, mutta tajusin sitte (tai siis äiti valasi mua) että ehkäpä Uus-Seelanti on vähä liian kauakan muutamaksi kuukaueksi. Se unelma jäi siis tällä erää toteutumatta, mutta kyllä mää vielä joskus sinnekki lähen!

Syksyllä sain sitte sähköpostia Sveitsistä. Cesar oli löytäny mun profiilin findaupair.com:ista ja sano olevansa "kovin vaikuttunut" mun talentista ja etti vaimonsa kans just mun tyyppistä "isosiskoa" ja opettajaa lapsilleen. Alettiin kirjotella sähköpostia ( jotka tuntuu edelleen mahottoman työläältä kirjottaa, ku pitää englanniksi kirjotella!) ja sovittiin mun tulosta. Varasin lennot Geneveen jo hyvissäajoin talvella ja sitte homma oli löyty lukkoon. Kevään ajan ollaan pidetty yhteyttä sähköpostilla niin Cesarin ku hänen vaimonsa Constanzen ja heidän 12-vuotiaan Deppie kans. Deppieki soittaa pianoa ja laulaa, joten mun "työsopimukseen" kuuluu osana myös Deppien opettaminen. Ollaanki vaiheltu nyt nuotteja ja saatu vähän käsitystä toisistamme! Just kaivelin vanhoja duettoja, jotka tietenki pitäis olla englanniksi ja melko helppoja... Onneksi on monta monta vuotta musiikkitaustaa: kuoroja, yhtyeitä, orkestereja, bändejä yms, niin nuotteja on vähä kertyny ;)

Toisaalta en malta ootta kesäkuun 6. päivää, mutta toisaalta lähteminen kauhistuttaa. Oon niin kova ikävöimään, että aluksi on varmasti totutteleminen. Luulen kuitenki että eiköhän se siitä ku päästään ite asiaan, oon niin kova innostumaan uusista asioista.

Ennen lähtöä on kuitenki vielä paljo kivoja juttuja (myös vähemmän kivoja juttuja, vaikka niinkö koeviikko) tulossa! Kavereitten kans hengailua, Vienan-Karjalan matka seurakunnan nuortenporukan kans, lakkiaisia, kevätpippaloita ja rauhan sanan ripari kesäkuun ekalla viikolla. Kouluhommat alkaa olla pulkassa koeviikko lukuunottamatta, mutta se nyt siinä menee sivussa ;)

Aurinkoista loppukevättä, palaan bloggailemaan kunhan päästään ite asiaan ü